Hyvä riitelijä ei kilju kasvot punaisina. Päin vastoin: taitava riitelijä tulee kuulluksi, mutta näyttää siltä, ettei riitelisi. Toimittaja ja deittivalmentaja Mia Halonen uskoo, että kaikilla on riitelyn saralla opettelemista.

– Riitely on merkki siitä, että ihmissuhteessa jommastakummasta tai kummastakin tuntuu, ettei tule kuulluksi ja nähdyksi, Halonen kuvaa.

Riidassa temperamenttierot näkyvät: yksi räiskyy ja räjähtelee, toinen silottelee ja painaa tunteitaan villasella. Ujo tai arka voi unohtaa itsensä ja tarpeensa, kunhan hänen ei tarvitse rähistä kenenkään kanssa. Suhde voi toimia, vaikka yksi olisi räiskyvän riehakas, toinen ei.

– Jos suhteessa kummatkin ovat vahvoja ihmisiä, se voi olla ilotulitusihmiselle hyvin helpottavaa. Hän tuntee, että saa olla niin temperamenttinen kuin on, eikä toinen ota sitä niin vakavasti. Toinen tasapainottaa tilannetta, Halonen kuvaa.

– Ei kummankin tarvitse olla samanlaisia. Ennemminkin tietynlainen yhteensopivuus on "se juttu". Ihmisten täytyisi haluta samanlaista elämää. Usein on niin, että ihminen, joka on riidanhaluinen tai kärkäs, hakee sellaisen puolison, joka on kovin joustava. Jopa liiankin.

"Kaikkihan luulevat olevansa huumorintajuisia"

Pitäisikö deittikumppanille siis kertoa olevansa hyvä tai huono riitelijä? Etsin keski-ikäistä, savutonta miestä, joka ei huuda… Halosen mukaan tärkeintä olisi tietää, millaista elämää haluaa. Deitti-ilmoituksessa voisi puhua vaikkapa tasaisesta arjesta, jos riitely ei innosta.

– Kaikkihan luulevat olevansa huumorintajuisia, positiivisia ja iloisia. Harva kirjoittaa "olen aikamoinen kiukkupeba, olen aina pahalla päällä, tyypillisin ilmeeni on suu mutrulla". Hyvin harvoin kukaan tuntee itsensä niin piinallisen hyvin. Tosin joskus inhorealistiset deitti-ilmoitukset on aika hauskojakin, joten voisihan se herättää huomiota.

Halonen uskoo, että ihmisen temperamentti tasaantuu iän myötä.

– Kun katsoo realityohjelmia, niin monet naiset ovat nuorena järjettömiä kiukuttelijoita. Joskus mietin, minkä verran osuutta on sokeritasapainolla. Olin aika kipakka nuorempana ja sanoin pahasti. Myöhemmin mietin, että minulla oli varmaan nälkä, Halonen heittää.

Kaikista ei kuitenkaan tule leppoisia edes iän myötä. Halosen mukaan jotkut ihmiset ovat loppuun asti kärkkäitä sivaltamaan sanoillaan.

– Ei sille voi mitään. Jos ihminen itse ei sitä tajua, en usko, että muiden sanominen auttaa.

Toista ihmistä ei voi muuttaa. Mikäli toisen persoona on sietämätön, kannattaa keskittyä muuttamaan omaa olinpaikkaansa, Halonen heittää ja naurahtaa.

– Parisuhteessa usein jää arpia, jos asioista sanotaan kärkkäästi. Kyllä sanoista aina jää jotain kytemään. Olisi tärkeää sanoa mistä vain, mutta niin, ettei rikko mitään lopullisesti. Se on kauhean paljon helpommin sanottu kuin tehty.

Lue myös:

Katso video: Mia Halonen Huomenta Suomessa 7.4.2014

Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi