USA 1999. Ohjaus: Renny Harlin. Käsikirjoitus: Duncan Kennedy, Donna Powers, Wayne Powers. Kuvaus: Stephen Windon, A.C.S. Leikkaus: Frank J. Urioste, A.C.E, Derek G. Brechin, Dallas S. Puett. Lavastus: William Sandell. Musiikki:Trevor Rabin. Tuotanto: Akiva Goldsman, Tony Ludwig, Alan Riche. Pääosissa: Saffron Burrows, Thomas Jane, LL Cool J, Samuel L. Jackson, Jacqueline McKenzie, Michael Rapaport, Stellan Skarsgård. Kesto: 104 min.
Renny Harlin on saanut toisen tilaisuuden Hollywood-uralleen. Mies sai yliannoksen suuruudenhulluutta ja lyhytnäköisyyttä Geena Davisin kanssa solmittujen naimakauppojen myötäjäisinä. Geena oli pääosassa Rennyn itsensä tuottamassa kahdessa suurtuotannossa, jotka molemmat menivät taloudellisesti penkin alle. Kurkunleikkaajien saari olikin kömpelön suoraviivainen rymistely, jossa draaman käänteet ja sivuhenkilöiden ohut karisma juntattiin Geenan tähtiegon alle. The Long Kiss Goodnight oli jo varsin terävä toimintapläjäys, mutta tässäkin amerikkalaisia hämäsi luultavasti naissankarin lahjomattomuus. Omasta mielestäni taas leffan palautti keskinkertaiseksi lopun arvotelukyvyttömäksi tulvinut väkivalta.
Harlin tuotti vastikään varsin mukavan ja menevän komedian Blast From the Past, mutta jatkaa ohjauksellaan Deep Blue Sea toiminnan ja jännityksen poluilla. Elokuva on osoitus miehen ammattitaidosta, vaikka leffan tarina ei nyt suuria tarjoakaan. Tappajahain jäljillä soveltavasti luoviva elokuva tarjoilee vaikuttavia värityksiä, upeita vedenalaisia toimintakohtauksia ja ripeän rytmikastä kuvakerrontaa.
Osittain vedenalainen tutkimusasema on johtajatartohtori Susan McAlester (Burrows) löytänyt hain aivoista Alzheimerin tautia parantavaa proteiinia, hain hyväkkäitä on tosin samalla hieman geneettisesti muunneltu. Pirulaisten aivot ovat nimittäin moninkertaisia entisestään, joten eväkkäät voinevat verenhimonsa suvannoissa ratkoa vaikka toisen asteen yhtälöitä. Asemalle tulee viikonlopuksi projektin rahoittaja Franklin (Jackson) todistamaan testiä ja hänen seurakseen jää vain murto-osa aseman henkilökunnasta. Kuinka ollakaan myrsky nousee ja älypäähait päättävät iskeä takaisin. Ihmiset putoavat aseman vettyessä kertaheitolla ravintoketjun pohjalle.
Harlinin säälimättömyys roolihenkilöitään kohtaan antaa trillerille mukavan piristysruiskeen. Hait saavat taatusti ateriansa. Mekaanisesti ja tietokoneilla toteutetut petokalat ovatkin varsin tyylikkäitä ilmestyksiä raivotessaan veden hämäristä hampaat välkkyen. Elukat uivat sellaista vauhtia, että sievistenkin olisi turha polskia karkuun.
Miinusta jännityksen perään vetää kuitenkin henkilöiden puisevuus. Kiinnostavimmat hahmot syödään tietysti ensimmäiseksi. Toista kelaa kauemmin haitten seassa plutikoivista hauskin ja luonnollisin hahmo on LL Cool J:n esittämä uskovaisuuttaan todisteleva kokki, jonka puolesta penkin reunalla pitää mielellään peukkuja. Saffron Burrows on kylmä naisjohtaja, jonka maailmanparannusaikeita geenimanipuloidut kalat maksavat takaisin. Thomas Jane on lihaksikas sukeltajahemmo, joka luovii leffassa sen enempiä yrittämättä. Samuel L. Jackson on tietysti jälleen hyvä ja uskottava, mutta miehen rooli jää turhan lyhyeksi.
Renny Harliin avioliitto kariutui, mutta ohjaajantaidot jäivät. Mies voi edelleenkin iskeä kultasuoneen, kun eteen tulee taidokkaasti kynäilty elokuva. Deep Blue Sea on sekin toimiva toimintatrilleri.
Teksti: Jari Rantala