Claes Andersson on kuollut

82-vuotias Andersson kuoli Helsingissä Meilahden sairaalan teho-osastolla pitkäaikaissairauksien komplikaatioihin aiemmin tänään.

Andersson kirjoitti runokokoelmia, romaaneja ja näytelmiä. Hänelle myönnettiin kuusi kertaa taiteen valtionpalkinto. Hän on tullut tunnetuksi myös psykiatrina, poliitikkona ja jazz-muusikkona.

Hän oli lähes loppuun asti aktiivinen muusikko ja kirjailija, jonka ajatus oli kirkas. Viime maaliskuussa hän sanoi Voima-lehden haastattelussa olleensa kaksi kertaa niin lähellä kuolemaa, että hänen oma suhtautumisensa oli muuttunut arkisemmaksi.

– Elettyäni elämän, jossa minulla on ollut ilo ja onni olla mukana niin monessa, rakkaudessa ja ystävyydessä, intohimoissa ja haluissa ja tulevaisuuden uskossa, taisteluissa ja vastarinnassa, jossa olen kohdannut niin paljon todellisuutta, niin monia ihania ja huikeita ihmisiä ja kohtaloita, monia maita, kieliä, kulttuureita, elinpiirejä ja ystävyyksiä, voinko olla muuta kuin iloinen ja kiitollinen? Juuri siitä minä nykyisin kovin usein tunnen – kiitollisuutta, hän sanoi Voima-lehden haastattelussa.

Sattumalta politiikkaan

Andersson oli yksi vasemmistoliiton perustajista ja hän toimi puolueen puheenjohtajana kahdeksan vuoden ajan. Hän oli myös kulttuuriministeri Paavo Lipposen hallituksessa. Kommunistiseen puolueeseen Andersson ei koskaan kuulunut. Häneen luotettiin yli puoluerajojen.

Runoissaankin hän ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja vaikeuksissa elävän, pienen ihmisen puolesta.

Ura politiikassa käynnistyi sattumalta. Tuttu professori Lars D. Eriksson houkutteli Anderssonin SKDL:n ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin 1987 ja vakuutti, ettei vaaraa valituksi tulemisesta ollut.

Eriksson oli väärässä. Anderssonista tuli kansanedustaja ja 1990 perustetun vasemmistoliiton ensimmäinen puheenjohtaja.

– Politiikka on kuin sotaa, koska siinä koko ajan taistellaan näkemysten esille pääsemisestä ja toteuttamisesta ja siitä, kuka valitaan mihinkin tehtävään. Minua pidettiin sinisilmäisenä, mutta ajattelin että se joka puijaa, häviää pitkällä aikavälillä, Andersson sanoi STT:n 80-vuotishaastattelussaan kaksi vuotta sitten. 

Juttua täydennetty kello 10.24.