Casino Royale

Tähän miinukset sitten loppuvatkin, sillä kaikki muu on silkkaa timanttista tykitystä. Unohda kaikki, mitä olet tähän mennessä nähnyt, ja katsele James Bondia tuorein silmin – et tule katumaan. Uusi Bond ei ehkä ole yhtä englantilainen gentlemanni kuin Roger Moore tai Brosnan, mutta kivenkova hän on. Daniel Craig päivittää nuoren Sean Conneryn väkivaltaisen karisman tähän päivään olematta kuitenkaan kuuluisan edeltäjänsä kopio. Casino Royalen Bond on raffinoimaton julli, liipaisinherkkä härkäpää, jolla on vielä paljon opittavaa kansainvälisestä keikaroinnista. On äärimmäisen mielenkiintoista nähdä, mitä seuraava Bond-elokuva tuo tullessaan ja millaisena Craig oman jatkokehityksensä näkee. Kiehtovaa se on jo siksi, että kerrankin Salaisen palvelun ässää tulkitsee tekijä, joka tuskin tulee jäämään kliseisten maneerien vangiksi. Monikasvoinen Craig on Näyttelijä isolla N:llä. Samaa voi sanoa myös Craigin upeasta vastanäyttelijästä, Eva Greenistä (Bertoluccin Dreamers, 2003), jolla riittää ulkonäön lisäksi myös älyä ja terävää oivalluskykyä. Greenin Vesper Lynd on enemmän kuin mitä Bondin naisten kohdalla on totuttu odottamaan, ja se jos mikä on hieno homma.

Poissa ovat Q, Miss Moneypenny ja sankarin suusta lentävät sutkautukset, eikä niitä suoraan sanoen edes kaipaa. Casino Royale ei anna vekottimien varastaa päähuomiota missään vaiheessa, vaikka 007 pääsee myös rakkaan Aston Martininsa ratin taakse. Hengenpelastuskohtauksen "hansikkalokerohoidossakin" on enemmän kysymys Jamesin ja Vesperin välisen luottamuksen rakentamisesta kuin MI6:n kekseliäisyyden esittelystä. Uuden Bondin karisma ei siis tarvitse tuekseen monimutkaisia mielikuvitusvempeleitä, eikä hänen miehuutensa karise edes kidutettaessa. Ei vaikka mies välillä karjuu kuin pistetty sika. Hätkähdyttävään "tulta munille" -kohtaukseen ei Roger Moorea voisi kuvitella millään.

Kaiken kaikkiaan tarjolla on välittömiä edeltäjiään aikuisempi, kovaotteisempi, suorastaan brutaali Bond-elämys, jota seuraa hengästyneellä innolla. Jamesiin sattuu ja kovaa, mistä johtuen Craigin gorillavartalo on tuon tuosta mustelmilla. Eniten satuttaa silti rakkaus, sen tulee tietämään sekä James että tämän mielitietty Vesper, jolle ei myöhempien Bond-tarinoiden naisista (Hänen majesteettinsa salaisessa palvelussa -romaanin Tracy Di Vicenzoa lukuun ottamatta) löydy vertaista.

Teksti: Outi Heiskanen