(Spinefarm)
Brother Firetriben kakkoslevy on kuin madonreikä 23 vuoden taakse. Siis aikaan, jolloin massiiviseksi pilveksi tupeerattuun hiuspehkoon ja napaan asti ulottuviin, nahkahapsusomisteisiin farkkutakkeihin sonnustautuneet misut diggailivat hardrockia, jota esitti ryhmä samannäköisiä muusikoita. Tähän tapaan soivat uljaasti mäjähtelevät rummut, villisti ulvahtelevat koskettimet ja korkeana raikuva kaiutettu laulu.
Nightwish-kitaristi Emppu Vuorisen ja Leveragen laulajanakin enemmän tai vähemmän tutun Pekka Heinon Brother Firetribe kuulostaa hyvin autenttiselta menneiden aikojen bändiltä. Saatteessa puhutaan Foreignerista ja Bostonista, ja vaikka nämä bändit olivatkin jo nuorella iällä liian lällyä kamaa, mielleyhtymä vaikuttaa varsin täsmälliseltä. Viitteitä on havaittavissa myös Stryperin ja Y&T:n tiimoilta.
Brother Firetribe etenee melodisella linjalla, ja tekee sen taiten. Tarkoitus ei ole olla ylen vakavissaan – eipä näin juustoisia syntikkakuvioita voisi hymyämättä kuunnellakaan. Bändin otteessa on rehtiä riemua ja biisit sen verran tasokkaita, että missään mielessä vitsistäkään ei voida puhua. Ehkä lämminhenkinen kunnianosoitus melodiselle AOR:lle olisi sopiva ilmaisu.
Ilmaisullisesti viisikko hoitaa hommansa mallikkaasti. Heino on kovan luokan laulaja, ja hallitsee tällaisen musiikin erinomaisesti. Muusikot tietävät mitä tekevät: tyylin mukaisesti teknistä osaamista vilautellaan maltillisesti. Biisien ehdoilla kun mennään, kikkailulle ei ole sijaa. Kapuloiden pyörittelyä ja kitaran heittelyä sitävastoin olettaisi näkevänsä.
Levy on mukavaa kuunneltavaa. Kiekko kuitenkin kärsii hieman siitä, että poljennossa ei juuri ole vaihtelua, slovareita tai rivakoita rypistyksiäkään kun ei ole perusrallattelulle kontrastia antamassa. Silti, Heart Full of Fire on kelpo paketti mieltäylentävää musiikkia.
Teksti: Kimmo K. Koskinen