Pyöreitä täyttävä kulttiravintola on vetänyt puoleensa värikkäitä persoonia vuosien saatossa.
–Jatkuvuus, se se on. Ei hypitä muotien mukaan. Jos olet kymmenen vuotta sitten käynyt viimeksi täällä, niin tämä on yhä samanlainen. Tämä on tuttu ja turvallinen.
Kosmoksen emäntä Irina Hepolampi seisoo ravintolansa salissa. Kun katsoo valokuvaa samasta paikasta vuodelta 1971, näkymä on sama.
Olisi mielenkiintoista nähdä miltä sali näytti vuonna 1924, kun paikka avattiin. Ensimmäisistä sisutuksista ei ole kuitenkaan olemassa kuvia.
Hepolampi tietää kuitenkin kertoa, että tyyli on ollut sama alusta lähtien. Sanoihin on luottaminen, sillä Kosmos on ollut Hepolampien johdonmukaisessa omistuksessa koko sadan vuoden ajan.
– Joskus ei ollut varaa uusia sisustusta ja sitten ei tehty mitään. Huomattiin, että sisutusta on turha vaihtaa kun on puusepän niin hyvin rakentamat huonekalut, eihän ne miksikään mene.
Saarikoski, Salama, Ojaharju, Kylävaara, Kaurismäet – kaikki ne värikkäät persoonat
Runoilija Pentti Saarikoski oli yksi niistä kulttuuripersoonista joiden ajanviettoa Kosmoksessa seurattiin julkisesti. Saarikosken mukana Kosmokseen tuli muita kirjailijoita, ja ajan mittaan myös toimittajia lähellä sijaitsevista lehtitaloista. Tuolloin elettiin 1960-luvun loppua ja ravintolan pöydissä kulttuuriväki paransi maailmaa punaviinin voimalla.
1970-luvulla tulivat näyttelijät, aina maanantaisin, koska silloin ei ollut näytöksiä. Esimerkiksi Matti Pellonpää viihtyi Kosmoksessa paljon.
Ravintolassa otettiin myös yhteen, kun toimittaja Ilkka Kylävaara ja elokuvaohjaaja Mika Kaurismäki tappelivat asiakkaiden keskellä. Asiaa setvittiin pitkään julkisuudessa ja oikeudessa.
Hepolampi muistelee monia kohtaamisia rönsyilevien kulttuuripersoonien kanssa. Hän toteaa, että toisin kuin ehkä kuvitellaan, Pentti Saarikoski istui usein yksin ja kirjoitti.
– En minä sitä aikaa haikaile. Hyvä, että aika menee eteenpäin ja tulee uusia asioita. Ei sitä jaksaisi kukaan, sellaista ikuista 70-lukua ja punaviinivallankumousta.
Toiset 100 vuotta?
– Hyvä, että on ollut Hepolammen suvussa paljon jälkeläisiä, sen takia olemme voineet pyörittää Kosmosta näin kauan. Toivottavasti saamme pyörittää vielä pitkään. Mutta onhan se niin, että asiakaskuntamme on ikääntynyt. Kun lukee sunnuntain Helsingin Sanomien kuolinilmoituksia, niin siellä on meidän kanta-asiakkaitamme. Se on surullista.
Hepolampi pitää kädessään juuri julkaistua Kosmoksen 100-vuotishistoriikkia. Sen on kirjoittanut Laura Kolbe, jonka mukaan Kosmos oli mielenkiintoinen tutkimuskohde, koska ravintola on käynyt läpi kaikki suomalaisen ravintolaelämän murrokset.
Hepolammen mielestä elämme nyt harmaata aikaa.
– Olihan elämä aikaisemmin värikkäämpää. Ihmiset olivat jotenkin elävämpiä ja lounaat olivat pitkiä. Nykyään vain veden kanssa läträävät.