Bling blingiä ja terapiaa hevosen selässä – lännenratsastus nostaa suosiotaan
7:54Lännenratsastus on harrastus, joka vie mennessään.
Julkaistu 01.06.2025 10:56
Tanja Huutonen
tanja.huutonen@mtv.fi
Lännenratsastus on harrastus, joka vie mennessään. Hevoset ovat rauhallisia, tarvittaessa temperamenttisia ja aina hyvin terapeuttisia. Yhteistyö ratsastajan ja hevosen kanssa on kaikki kaikessa.
Hyvinkään Jokirannan ratsastuskoulun ratsukot ovat parhaillaan lännenratsastuskilpailuissa Ruotsin Skövdessä. MTV kävi Ruuna-Remmin tilalla seuraamassa kilpailuun lähtöä, joka on jännittävä tilanne niin hevosille kuin kilpailijoillekin.
Edessä oli parinkymmenen tunnin rekka- ja laivamatka Länsi-Götanmaalle. Hevosten lastaus onnistui hyvin, eivätkä 600-kiloiset hevoset panneet hanttiin kyytiin ohjaamista.
Terapiaa, stetsoneita ja laji kaikenikäisille
Ratsastajien mielestä hevoset pitävät nuorena, ovat terapeuttisia ja kilpailut tuovat jännitystä elämään. Ja lännenratsastukseen kuuluu tietysti stetsonit, buutsit ja rento meno.
Ari Marjanen on ratsastanut jo 25 vuotta. Nyt kilpahevosena on Amerikan Quartter tamma nimeltään Mate To Win Radical, mutta tuttavallisemmin AG.
– Amerikan Quartter nimitys on tullut siitä, että tämä hevosrotu on maailman nopein neljännesmaililla. Karjapaimenet käyttivät näitä karjanpaimennuksessa. Sellainen perusrotu Amerikasta, helppo käsiteltävä ja oppiva hevonen. Ja nimenomaan tähän lännenratsastukseen, kertoo Marjanen.
Lähes seitsemänkymppinen Ari on harrastanut lännenratsastusta jo 25 vuotta.
– Näiden kanssa on niin mukava touhuta. Arjesta irtautuminen on täydellistä kun hyppää hevosen selkään. Ja lännenratsastusta voi harrastaa minkä ikäisenä vaan. Minäkin aloitin aika vanhana tätä hommaa ja tuntuu, että hevosen kanssa nuortuu vaan. Ikä ei todellakaan ole este, kunhan vaan pääsee hevosen selkään, vaikka autettuna.
Ari Marjanen täyttää pian 70 vuotta, mutta ikä ei ole esteenä lännenratsastukselle. Tärkeintä on se, että pääsee hevosen selkään, vaikka sitten autettuna.MTV
Kymmenisen vuotta lännenratsastuksessa kilpaillut Tiia Jokivalli oli myös lähdössä Ruotsiin kilpailemaan, mutta joutui perumaan osallistumisensa.
– Hevoseni Dixie sairastui kuukausi sitten vatsahaavaan, sai ähkyoireita. Nyt hän voi jo hyvin, mutta päätin silloin, että riskejä ei oteta. Tässä pitää aina mennä hevonen edellä. Ei oteta turhaan stressiä.
Osa lännenratsastusta on tietysti lajiin sopiva asustus. Tiia Jokivalli sovittaa erilaisia stetsoneita Ruuna-Remmin tallin yläkerrassa Western Spirit -show roomissa.MTV
Ratsastus on yleensä naisten ja tyttöjen laji. Suomessa on noin 160 000 ratsastuksen harrastajaa, joista suurin osa on naisia ja tyttöjä. Suomen Ratsastajainliiton (SRL) jäsenistä noin 96 % on naisia ja tyttöjä. Hevosen läsnäolo on Jokivallillekin terapeuttista.
– Ne ovat niin herkkiä, omia tyyppejä. Isoja, mutta vähän pelkureitakin. Niitä voi mennä ihan halailemaan. Nytkin se nauttii, kun sitä silittelee turvasta, jossa on laitumelta tarttunut siitepölyä.
Tiia Jokivalli aloitti ratsastuksen ihan harrastuksena, mutta pian kilpailuvietti alkoi.
– Luulin, että minulla ei ole kilpailuviettiä, että minä vaan hevostelisin. Pian se kuitenkin vei mennessään. Ensimmäisestä harjoituskilpailusta tuli hylky ja minä aikuinen nainen lähes purskahdin itkuun, koska se oli niin kivaa. En osaa sitä sen tarkemmin selittää, mutta se jännitys on kivaa ja yhteistyö hevosen kanssa. Ja kun Dixie-hevoseni on hyvä, niin minäkin olen siinä tavallaan hyvä, kertoo Jokivalli MTV:lle.
Melina Tarkkala ja Tiia Jokivalli ratsastavat molemmat Dixie-hevosella, joka ei tällä kertaa osallistunut kilpailuun vaan nauttii elämästään kevään vihreillä laitumilla.MTV
Yksitoista vuotiaalla Lina-hevosella Ruotsin kilpailuun osallistuu Mari Kvick.
– Olen menossa näihin kisoihin toista kertaa ja silti jännittää. Olen harrastanut lännenratsastusta 20 vuotta. Minulle se juttu tässä lajissa on se, että tässä mennään hevosen ehdoilla. Hevoselle annetaan tietty vapaus.
Lännenratsastus on vielä marginaalilaji, mutta jäsenmäärä kasvaa.
– Se on koko ajan lisääntynyt ja lisääntynyt, meidän seurassa on pitkälle reilut sata ratsastajaa. Sitten on tietysti paljon muita seuroja.
Lännenratsastaja Mari Kvick kertoi, että kisaaminen lännenratsastuksessa jännittää aina vaikka kokemusta olisikin. Hän osallistui Grevagårdenin lännenratsastuskisoihin Skövdessä toista kertaa.MTV
Cowboyt tulivatkin Espanjasta
Hyvinkään ratsastajien puheenjohtaja Kari ”Cowboy” Kallonen ratsastaa 14-vuotiaalla Valiente -hevosella, joka on Andalusian ja Arabian espanjalaisrotu.
– Mehän harrastetaan täällä Suomessa amerikkalaista lännenratsastusta, joka on vielä Texas-painotteista. Jo aikanaan espanjalaiset veivät Atlantin toiselle puolelle karjan ja hevoset. Alkuperäisihmiset eivät silloin käyttäneet hevosia karjanpaimennuksessa, vaan se oli eurooppalaisten tuomaa.
– Cowboyt tulevat siis sieltä espanjalaisista valloittajista ja karjataloudesta, selventää Kallonen.
Toista kertaa koskaan hevosen selässä oli myös toimittaja Tanja Huutonen, joka opetteli käskyllä pysäyttämään Dixie-hevosen ravista.MTV
Lännenratsastukseen kuuluu tietysti cowboy-asenne, stetsonit ja buutsit. Kypäräkin voi olla stetsonin mallinen.
– Minä ihastuin aikanaan tietysti siihen cowboy-hommaan, mutta toisaalta myös siihen, että hevosella tehdään töitä. Minäkin olen tämän Valiente-hevosen ja muidenkin hevosieni kanssa tehnyt karjanpaimennusta. Tällä tehdään myös sellaista nopeuslajja eli speed eventtiä sekä ammutaan ilmapalloja selästä aseella ja lassotaan.
Hyvinkään ratsastajien puheenjohtaja Kari Kallonen on saanut lisänimen Cowboy Kallonen. Hän nauttii erityisesti karjanpaimennuksesta Valiente-hevosensa kanssa.MTV
Kaikille lännenratsastajille tuntuu olevan yhteistä syvä kiintymys itse hevoseen.
– Valiente on luonteeltaan kaikkien kaveri. Täällä sanotaan, että hän on kuin koira. Mutta ratsastaessa hänestä löytyy myös tulta ja tuppuraa.
