Ben Zyskowiczistä (kok.) tulee tällä vaalikaudella Suomen historian pitkäaikaisin kansanedustaja. Zyskowiczin poliittiseen uraan kietoutuvassa kirjassa kerrotaan Suomen sisäpoliittisen suomettumisen vuosista, joita konkaripolitiikko aikoinaan vastusti ja joita hän nyt pitää suomalaisten itse aiheuttamana virheenä.
Turun yliopiston poliittisen historian professori Vesa Vares on kirjoittanut kirjan "Nuori Ben Zyskowicz – suomettumisen vuodet".
Kirja kertoo suomettumisen ajasta erityisesti sisäpoliittisena ilmiönä. Siinä suomettuminen nähdään Neuvostoliiton aikaisena pyrkimyksenä hyödyntää hyviä suhteita silloiseen itänaapuriin nimenomaan kotimaassa. Kilpalaulannassa yllettiin kirjan ja Zyskowiczin mukaan välillä jopa koomisuuteen ja suoranaiseen nöyristelyyn saakka.
Zyskowiczillä on asiasta omakohtaista kokemusta ja pitkä perspektiivi. Hän aloitti poliittisen uransa Neuvostoliiton ja presidentti Urho Kekkosen aikaan. Silloin vannottiin Neuvostoliiton kanssa tehdyn ystävyys-, yhteistyö- ja avunantosopimuksen (YYA) nimiin.
Nyt NATO-Suomessa Zyskowicz on edelleen kansanedustaja, mutta YYA-Neuvostoliiton sijaan naapurina on hyökkäyssotaa käyvä Venäjä.
Kotimaassa Neuvostoliitolle nöyristelyllä suorastaan kilvoiteltiin
Ulkopolitiikassa Suomi taipui Zyskowiczin mielestä Neuvostoliiton aikana vähemmän kuin sisäpolitiikassa.
– Se oli sopeutumista sen aikaisiin olosuhteisiin. Jotain asioita voi tietysti arvostella, mutta en tiedä olisiko paljon voitu tehdä toisin, arvioi Zyskowicz.
Hyviä suhteita Neuvostoliittoon kannattivat siis kaikki, mutta sisäpoliittisessa nöyristelyssä monet menivät Zyskowiczin mielestä liian pitkälle.
– Sillä tarkoitan sitä, että Suomessa liioiteltiin, ammuttiin yli tässä neuvostoystävyydessä. Sitä tekivät poliitikot, sitä tekivät journalistit, sitä tekivät kulttuuri-ihmiset, sitä teki laajasti ottaen suomalaisen yhteiskunnan eliitti, lataa Zyskowicz.
Hänen mielestään keskinäinen kilvoittelu neuvostosuhteilla ylitti välttämättömyyden rajat.
– Ollakseen Neuvostoliiton ylin ystävä piti yhä kauniimmin puhua Neuvostoliitosta, yhä enemmän valehdella Neuvostoliitosta esimerkiksi Yleisradiossa. Se oli hyvin epätervettä aikaa tässä suhteessa, kuvailee Zyskowicz.
Zyskowicz joutui itsekin tulilinjalle
Myös kokoomus pyrki lopulta parantamaan idänsuhteitaan, jotta puolue pääsisi pois pitkään jatkuneesta hallituspaitsiostaan. Kokoomus halusi SDP:n, keskustan ja SKDL:n kanssa samalle viivalle.
Neuvostokortin käyttö alkoi myös kokoomuksessa ja esimerkiksi Kokoomuksen nuorten liitossa Ben Zyskowicz joutui napit vastakkain muun muassa edesmenneen Ilkka Kanervan kanssa.
Länsimieliselle Zyskowiczille osoitettiin välillä jo ulko-ovea puolueesta.
– Kyse oli siitä, miten pitkälle piti mennä, jotta kokoomuskin koettaisiin sellaiseksi luotettavien kirjoissa olevaksi puolueeksi ja itse koin, että siinä ruvettiin liioittelemaan, toteaa Zyskowicz.
Pari esimerkkiä: Musta kirja ja Uusi Suomi
Kirjan julkistamistilaisuudessa Ben Zyskowicz nosti esiin muutamia pikantteja esimerkkejä sisäisen suomettumisen ajoilta.
– Aikoinaan julkaistiin niin kutsuttu Musta kirja, johon jotkut yliopistojen neuvostomieliset ihmiset olivat keränneet heidän mielestään Neuvostoliitolle ikäviä asioita, joita sitten vaadittiin poistettavaksi oppimateriaaleista. Eikä esimerkiksi mediaa silloin tai koskaan myöhemminkään ole kiinnostanut selvittää, keitä tuon sensuurilistan taustalla oli, kuvailee Zyskowicz.
Toinen esimerkki koskee Zyskowiczin omaa, liian kriittiseksi koettua kantaa johonkin neuvostoherkkään aiheeseen. Zyskowiczin mukaan silloin Suomen johtavan oikeistolehden Uuden Suomen toimittaja oli elävä osoitus suomettumisen tilasta.
– Toimittaja ei kysynyt silloiselta kokoomusjohtajalta, että onko Zyskowicz aiheuttanut puheillaan vahinkoa kokoomuksen idänsuhteille. Sen sijaan toimittaja kysyi, että kuinka paljon olen aiheuttanut vahinkoa, muistelee Zyskowicz. Tosin nyt jo hymynkare suupielessä.