USA, 1998. Ohjaus: George Miller. Käsikirjoitus: George Miller, Judy Morris, Mark Lamprell. Kuvaus: Andrew Lesnie. Leikkaus: Jay Friedkin, Margaret Sixel. Tuotanto: George Miller, Doug Mitchell, Bill Miller. Suomalaisina ääninä: Konsta Hietanen, Ulla Tapaninen, Kari Tamminen, Esa Saario, Mari Vainio. Kesto: 96 min.
Kun herttainen Babe-porsas nelisen vuotta sitten nousi kansainväliseksi filmitähdeksi, oli selvää, että eläimen vaiheista tehtäisiin pian jatko-osa. Ensimmäisessä elokuvassa Babe voitti sinnikkyydellään parhaan lammaspaimenen palkinnon, joka nyt johdattaa hänet emäntänsä rouva Hoggettin matkassa suurkaupungin ihmeelliseen maailmaan. Siellä Babe tutustuu eriskummallisiin ihmisiin ja eläimiin.
Yhdistämällä oikeita eläinnäyttelijöitä, mekaanisia hahmoja ja tietokonetekniikkaa on jälleen saatu aikaan uskomattoman vaikuttavaa jälkeä. Itse tarina sen sijaan luisuu turhan farssimaiseksi menoksi. Ykkösosan viehätyksenä oli Baben kasvutarina ja tämän sisukas kamppailu maailmassa vallitsevia typeriä sääntöjä vastaan. Lastenelokuvissa tavallisesti kaunisteltuja elämäntotuuksia käsiteltiin siinä raikkaan anarkistisesti pienen viattoman porsaan silmin. Ensimmäisen elokuvan surkuhupaisimpia kohtauksia oli Baben karmea oivallus porsaiden elämäntehtävästä eli päätymisestä ateriaksi ihmisten ruokapöytään. Kakkososassa Baben mielenliikkeet, ilot ja surut jäävät kehittelyn puolitiehen; porsaan sisäiselle kasvulle ei anneta tilaa.
Suurkaupunkiseikkailu sijoittuu sadunomaiseen, karnevalistiseen kaupunkitaloon ja sen lähiympäristöön, jossa Babe ajautuu verenhimoisten piskien, sirkuseläinten ja kodittomien rassukkojen seuraan. Päähenkilö hukkuukin valitettavasti hieman liian runsaaseen otusgalleriaan, värikkääseen mielikuvitusmaailmaan ja sen kiihkeään tempoon. Mutta kyllä porsaan kultainen sydän on tässäkin elokuvassa ratkaisu kurjuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen.
Ensimmäisestä osasta tuttu hölmö ankka ja mainiot laulavat hiiret ovat mukana myös suurkaupungin sykkeessä. Hiiret ovat laajentaneet repertuaariaan ja lurittelevat nyt mm. Edith Piafin ja Elvis Presleyn kappaleita.Lauluosuudet kuullaan pääosin alkuperäisessä muodossaan. Suomalaiset ääniroolit toimivat hyvin. Erityisen hyvä on Konsta Hietanen, joka on elokuvien välillä ehtinyt varttua pikkupojasta teiniksi. Hän on jälleen kyennyt äänellääntavoittamaan Baben viattomuutta, pelokkuutta ja rehellistä sydämellisyyttä. Baben uusi tuleminen kasvattaa varmasti jälleen lemmikkipossujen suosiota ja laskee sianlihan myyntiä. Niin tapahtui ainakin viime kerralla Amerikassa.
Teksti: Minna Karila
Kuvat: UIP