Autoilijan piruileva valistus leviää somessa – etenkin heavykansa arvostaa

Heikki Multanen jakoi maanantaina alkuillasta kertomuksen ja terveiset hengenvaarallisesta kohtaamisesta pyöräilijän kanssa.

– Hei, sinä bläkmetalmies, kuka äsken viiletit Kypärämäkeä alas kuin pohjoistuuli pyyhkimään kristittyä saastaa maan pinnalta, Multanen aloittaa tuhansia jakoja keränneen kirjoituksensa.

"Luciferkin oli valontuoja ja aamutähti."

Vaaratilanne tapahtui Jyväskylässä Lehtokadun ja Vesangantien risteyksessä.

– Usko minua, kun sanon, että törmäys valkoiseen ja vanhaan Ford Orioniini, ja tästä seuraava ihmislihan itku, kun aivosi valuvat autoni keskikonsoliin, ei ole evil tai true, vaan pelkästään tosi nolo tapa lähteä tästä kärsimyksen autereesta, hän jatkaa piikittelevästi.

Lue Multasen Facebook-julkaisu alta. Mikäli upotus ei näy, voit lukea kertomuksen täältä.

Heijastimet myös hevimiehille

MTV Autot tavoitti Multasen kommentoimaan tapausta selvällä suomen kielellä.

Kyseinen risteys on Multasen mukaan klassinen vaaranpaikka.

– Minua on aina hirvittänyt siinä, kun koskaan ei tiedä, milloin kolahtaa. Tälläkin kertaa oli aika lähellä. Siinä on jyrkkä alamäki, josta pyöräilijät ottavat hirveät vauhdit, Multanen kuvailee risteystä.

Multanen kertoo myös olosuhteiden olleen omiaan aiheuttamaan vaaratilanteita.

– Kun kyseessä on pimeä ja märkä marraskuun iltapäivä, etkä näe muutenkaan mitään, niin kun tällainen nuori pitkätukkainen mustaan pukeutunut sankari huitaisi mäkeä alas hyvinkin kovaa, niin oli äärimmäisen lähellä, ettei hän päätynyt konepellille. 

Ammattikoomikkona leipänsä ansaitseva Multanen muistuttaa myös heijastimen tärkeydestä.

– Ilman heijastimia, kun liikkuu ja vaikka kaupunkialueesta puhutaankin, niin eipä siinä edes vanha ammattiautoilija, kuten itsekin olen, näe mitään. Tuuripelillä mennään, Multanen kertoo huolestuneena.

Multanen uskoo, että tällainen humoristinen ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu kertomus vetoaa ihmisiin paremmin kuin pelkkä haukkuminen ja mollaaminen.

– Kukaan ei mieltään pahoittanut, vaikka se tuntuu olevan netissä tavallista. Tai ainakaan minulle ei ole sitä kertonut, vaikka olisikin pahoittanut. Samalla olen saanut tärkeää viestiä eteenpäin ja ihmiset hyvälle tuulelle ja nauramaan, niin mikäs sen mukavampaa, Multanen myhäilee.

Multasen omaperäisesti kirjoitetusta kertomuksesta käy ilmi kiinnostus astetta synkempää kansanmusiikkia kohtaan.

– Olen nuorena tyttönä soitellut tuollaista murinamusiikkia itsekin, joten tiedän siinä mielessä termistön. Kulttuurilliset konnotaatiot sieltä puolelta on aika hyvin hallussa, Multanen naurahtaa.