Asuntomessuille rakentanut perhe: Pelkäsin murska-arvioita

Sahindalien perhe on asuttanut viiden huoneen ja keittiön taloaan vuoden päivät. Jyväskylän Asuntomessuille rakennutettu Omatalon Uniikki tuntuu nyt omalta kodilta.

– Kotimme oli ollut esittelykohde niin pitkään, että yllätyin, miten tiukasti ajatus oli alitajunnassa. Vei aikaa, että pystyin hengähtämään ja ymmärtämään, ettei jokaista lelua tarvinnut laittaa sille paikalle, millä se oli messuilla ollut tai ettei tyynyjä tarvinnut pöyhiä samalla tavalla kuin messuilla, Anna-Leena Sahindal kertoo.

Tämän vuoden Asuntomessut avautuvat yleisölle perjantaina 10. heinäkuuta Vantaan Kivistössä. Anna-Leena Sahindal muistelee ajan ennen messujen alkua olleen väsyttävää. Talon rakennuttamisen ohella oli käytävä töissä ja pyöritettävä lapsiperheen arkea. Aikataulut kuitenkin pitivät, ja talo valmistui ajallaan. 

– Laittaisimme pihaa varmasti vielä tänäkin kesänä, jos taloa ei olisi ollut pakko saada valmiiksi messuihin mennessä. 

"Salakuuntelin messuvieraita"

Sahindal kertoo rakennusajan olleen niin intensiivistä, ettei ajatuksissa käynyt, mitä messuvieraat talosta tulisivat ajattelemaan. Tähtäimessä oli vain saada perheelle oma, tilavampi koti. 

– Messujen aikana kyllä mietin, että apua, jos talomme saakin murska-arviot. Mutta toisaalta ei tämä talomme niin eriskummallinen ole, että se herättäisi hirveän voimakkaita tunteita. Emme ole hakeneet draamaa, tämä on vain perheen koti, mikä saattaakin joidenkin mielestä olla tylsää.

Kun messut viimein aukesivat, ei Sahindal malttanut pysyä poissa talostaan.

– Kävin messujen aikana useasti salakuuntelemassa vieraita, vaikka minulle sanottiinkin, ettei sinne kannata mennä mieltään pahoittamaan. Sain kuitenkin kuulla hyvää palautetta, ja ihmiset tuntuivat ymmärtävän, että he liikkuvat toisen kodissa. Tietyllä tapaa he kunnioittivat sitä. Toki jotkut sanoivat, etteivät olisi tehneet samanlaisia ratkaisuja, mutta eivät he sitä julkisesti huudelleet. Pystyin pyörimään messuilla hyvällä fiiliksellä.

Kuka päättää sisustuksen?

Perheiden mahdollisuudet vaikuttaa messutalojen sisustusratkaisuihin vaihtelevat. Sahindalit tekivät alusta asti selväksi, että he ovat rakentamassa perheelleen sopivaa kotia, eivät messutaloa.

– Koti sisustettiin saman tien meidän perheemme kodiksi. En olisi jaksanut miettiä sisustusta uudelleen heti messujen jälkeen. Koska saimme tarvikkeista myös alennusta, halusimme hyödyntää ne mahdollisimman hyvin.

– Yllätyin messujen aikana, kun kuulin erilaisia tarinoita. Joissain tapauksissa perhe ei saanut vaikuttaa mitenkään sisustukseen. Kyllä siinä olisi varmasti monta kyyneltä tullut, jos en olisikaan saanut päättää omasta kodistani.

Sahindal näkee asiassa kuitenkin toisenkin puolen.

– Jotkut perheet ajattelevat paljastavansa liikaa yleisölle, jos sisustus on itse päätetty. Kun ihmiset tulevat kotiin ja arvostelevat sitä, he arvostelevat jotain yksityistä. Voi olla helpompaa, jos koti on sisustettu messuja varten. Silloin ihmiset arvostelevat messusisustusta, eivät henkilökohtaista makua.

Yhteisöllisyys on säilynyt

Sahindal on huomannut, että messutalojen rakentamisessa on yksi poikkeuksellinen piirre. Kun kaikki alueen perheet rakentavat samaan aikaan, jakavat he saman kokemuksen. 

– Yhteisöllisyys jatkuu edelleen, ja asuinalueellamme on välitön ja avoin henki. Jokainen naapuri on tuttu, ja keneltä vain voi käydä lainaamassa tavaraa tai pyytämässä apua. Se on poikkeuksellisen hienoa. 

– Alueella on paljon lapsia, ja eri-ikäiset lapset aina 3-vuotiaista kouluikäisiin liikkuvat laumassa. Kavereita löytyy aina, Sahindal iloitsee.