Uusia talojen homeongelmatapauksia nousee jatkuvasti pintaan. Uskaltaako tavallinen kuluttaja tehdä asuntokauppoja enää pian lainkaan?
− Asuntokauppa on varmaan jopa suurempi riski kuin avioliitto. Asunnon ostossa on mukana 70 prosenttia tunnetta ja 30 prosenttia, ellei vähemmän, järkeä, AsTe ry:n toiminnanjohtaja Hannele Rämö aloittaa.
Moni tunnistanee huomion omasta käyttäytymisestään. Jo asuntoilmoituksia selatessa mieli alkaa liitää sijainnissa, tapeteissa, verhokankaissa ja kaakeleissa. Tuohon sopisi täydellisesti isoäidin vanha pöytä, tuohon upottava laiskanlinna…
− Kun ihmiset lähtevät asuntokaupoille, he ovat niin hullaantuneita, että saattavat ihastua asunnon tilaratkaisuun, pintoihin ja sijaintiin. Heillä ei tule mieleen pohtia, mitä sieltä rakenteen sisältä löytyy. Se on kuin täytekakkua lähtisi ostamaan. Olen itse mennyt samaan vipuun.
Ostaja vastaan myyjä
Ihan ensimmäiseksi asunnonostajan pitää ymmärtää, että kiinteistönvälittäjän tehtävänä on saada asuntokauppa syntymään mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman korkeaan hintaan.
Tehtävässä hänellä on apunaan kuntotarkastusraportti, joka ei välttämättä avaudu lukijalle. Raportissa ei myöskään kerrota, mihin toimenpiteisiin asunnon suhteen pitäisi välittömästi ryhtyä. Ei kerrota sitäkään, mitä toimenpiteet sisältävät taloudellisesti.
− Kuntotarkastaja ja kiinteistönvälittäjä eivät kuitenkaan ole koskaan asuntokaupassa asianosaisia. Jos käy huonosti, tunkion päällä on kaksi kukkoa, ostaja ja myyjä.
Huonot rakennusvuodet, varo!
Asiakasta Rämö kehottaa esittämään myyjälle tarkan kysymyspatterin, johon myyjän pitäisi pystyä vastaamaan, mieluusti kirjallisesti. Myyjältä Rämö taas peräänkuuluttaa ennen kaikkea rehellisyyttä.
− Ei meillä ole ikinä ollut mitään kosteusvaurioita, on mielestäni epäluotettava väite. Jokaisessa talossa on jotakin. Tiedossa olevat seikat pitää kertoa reilusti.
Sekä vanhassa että uudessa talossa voi olla vikoja. Rämö kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota tiettyihin rakennusvuosiin.
− Pahimpia ovat 1970-, 1980- ja 1990-lukujen talot sekä vanhat rintamamiestalot, joissa on tehty käyttötarkoituksen muutoksia. On otettu pottukellarit ja kaiken maailman tekniset tilat asumiskäyttöön.
Epäonninen perhe
Rämö mainitsee esimerkkinä myyjän epärehellisyydestä takavuosien tapauksen, jossa perhe luuli löytäneensä unelmiensa talon. Todellisuudessa kyseessä oli pommi, joka aiheutti oireita jo muuttomiehille. Lopulta myös perhe alkoi sairastella.
− Rakennuksen pinnat oli tehty niin fiksusti, että kaikki oli todella kaunista. Myöhemmin selvityksessä ilmeni, että talossa oli ollut kolme isoa vesivahinkoa, joita oli korjattu hyvin huolimattomasti.
Pintojen alta löytyi kymmeniä poraus- ja kuivausreikiä. Kuivaa oli kyllä tullut, mutta kaikki homevauriot olivat jääneet poistamatta.Perhe joutui muuttamaan talosta pois, ja asiasta sukeutui valtava sotku molemmille osapuolille.
− Nykypäivän rakennusterveysasiantuntijat ja tutkijat löytävät tällaiset asiat. Niitä ei pidä salata, Rämö painottaa.
Luota havaintoihisi!
Koska joko tahaton tai tahallinen tietojen pimittämisen vaara on aina olemassa, Rämö suosittelee asunnonostajaa luottamaan ensisijaisesti omaan havaintokykyynsä.
Ensimmäisenä tulee hajuhavainto − aisti, jonka ihmiset jättävät valitettavan usein käyttämättä tai eivät usko sitä.
− Kiinnitä huomiota ensivaikutelmaan. Talon ominaishaju kertoo jotain. Hajuaisti paljastaa myös, onko asunnossa raikas ilma. Jos mahdollista, ota myös mukaan joku naapurin nenä, jalat maassa -tyyppi, Rämö neuvoo.
Toinen tekijä, jotka asuntokaupoilla kannattaa hyödyntää, on näköhavainto.
− Havaitsetko muodonmuutoksia materiaaleissa tai värimuutoksia pinnoilla? Tunnetko, että lattiat kallistavat, narisevat ja tutisevat?
Studio55.fi/Jenni Kokkonen