Psykiatrisia sairaalapaikkoja on vähennetty jo liikaa, kertovat asiantuntijat. Tämä näkyy nyt niin, että avohoidossa on sellaisiakin potilaita, joille kyseiset palvelut eivät ole riittäviä. Lopulta he ovat käytännössä asunnottomia, kun heitä ei oteta yhtään mihinkään, kertoo Kuopion Niuvanniemen ylilääkäri.
Kuopion Niuvanniemen ylilääkäri Tero Hallikaisen mukaan psykiatristen sairaalapaikkojen vähentämisessä on menty liian pitkälle.
– Sairaalapaikkojen vähentäminen, siinä määrin, mitä on tapahtunut, on itseasiassa selvä virhe, koska siinä kielletään se tosiasia, että osa psykiatrisista potilaista, psykoosipotilaista, on niin sairaita ja toimintakyvyttömiä, että he yksinkertaisesti eivät selviä paljon mainostetun avohoidon turvin eikä edes hyvin tuetuissa asumismuodoissakaan. Päihteiden käyttö on sielläkin todella iso ongelma ja syypää siihen, että he eivät tahdo pärjätä ja lopulta he ovat käytännössä asunnottomia, kun heitä ei oteta yhtään mihinkään.
Asiantuntija kertoo, että tilanne on noin kolmen vuosikymmenen kehityksen tulos. Hallikaisen mukaan ongelmana on nyt se, että lyhyet osastojaksot eivät turvaa riittävää hoitoa.
– Myös lasten ja nuorten osastopaikkoja on supistettu ja se johtaa siihen, että ne osastojaksot ovat hyvin lyhyitä. Ei kenenkään ammattitaito riitä näiden ongelmien ratkaisemiseen niissä ajoissa, mitä on mahdollista tarjota nykyisessä hoitojärjestelmässä, jossa he pyörivät pyöröovien lävitse, Hallikainen arvioi.
"Tosi monissa sairaanhoitopiireissä nuorisopsykiatriset akuuttiosastopaikat ovat jatkuvasti täynnä ja ylipaikoilla" |
Tampereella asiaa kommentoidaan nuorten osalta.
– Kyllä ne on vähennetty jo liian alas. Tosi monissa sairaanhoitopiireissä nuorisopsykiatriset akuuttiosastopaikat ovat jatkuvasti täynnä ja ylipaikoilla. Meillä on 12 sairaansijaa akuuttipaikkoja Taysissa ja jos siellä on 16 potilasta, niin sehän on jo itse asiassa kolmasosa kapasiteetista enemmän, kertoo professori, ylilääkäri Riittakerttu Kaltiala Taysista.
Ja näin tapahtuu siis?
– Taakse jääneen vuoden aikana lukemattomia kertoja.
Siellä ollaan siis aika äärirajoilla?
– No kyllä tosiaankin.
Kaltiala on huolissaan myös ylipäätään siitä, mihin suuntaan nuorison psykiatrisen hoidon toimintalogiikkaa on viety.
– Jos nuorisopsykiatrinen osastohoitokapasiteetti ja se toimintalogiikka on viritetty hyvin vahvasti siihen, että vain tällaista lyhyttä, viikon tai parin, hoitoa tarjotaan, niin se toki johtaa siihen, että erityistason paikkojen kysyntä lisääntyy ja se ei ole tarkoituksenmukaista, Kaltiala kommentoi.
Onko tällaista havaittavissa?
– Jossain määrin kyllä. Eri alueilla ei ole tarjolla kovin pitkäaikaista psykiatrista osastohoitoa nuorisolle, jotka ovat sairastuneet vakaviin häiriöihin.
– Tai sitten ei löydy jatkohoitoa hyvin vaikean eva-jaksohoidon jälkeen. Jos tosiasia on se, että nuori sairastaa skitsofreniaryhmän psykoosia ja tarvitsisi erittäin vahvaa tukea ja riittävän tuetun asumismuodon, niin sitä ei sitten ehkä löydy alaikäisille.
– Että kyllä sellaisia puutteita palvelujärjestelmässä on, jotka vaikeiden häiriöiden hoidossa aiheuttavat sitä, että on tarvetta käyttää näitä erityistason paikkoja herkemmin kuin aikaisempina vuosina, toteaa Kaltiala.