Suomen ja muiden YK:n jäsenmaiden sotilaallinen apu Venäjän hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle Ukrainalle on kansainvälisen oikeuden mukaista, sanoo kansainvälisen oikeuden emeritusprofessori Martti Koskenniemi Helsingin yliopistosta.
Hän torjuu professori Outi Korhosen eilen Ylen A-studiossa esittämän tulkinnan, jonka mukaan Ukrainalle ulkomailta annettu apu olisi kansainvälisen oikeuden näkökulmasta kyseenalaista.
Turun yliopiston kansainvälisen oikeuden professori Korhonen antoi ymmärtää, että Ukrainan sotilaalliselle avustamiselle pitäisi olla erikseen lupa YK:lta.
– YK:n peruskirjan 51. artiklan vakiintunut tulkinta on tietenkin se, että aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutunutta jäsenmaata voi toinen YK:n jäsenmaa avustaa aseellisesti tai ei-aseellisesti, miten sitten haluaakin, Martti Koskenniemi sanoo.
Myös Suomella on oikeus odottaa apua
Tämän oikeuden on myös turvallisuusneuvosto vahvistanut sekä 1990 Irakin hyökkäyksessä Kuwaitiin että 2001 Yhdysvaltoihin kohdistuneen terrorihyökkäyksen yhteydessä.
– Suomella on myös oikeus odottaa, että hyökkäyksen sattuessa muut YK:n jäsenvaltiot auttaisivat sitä, vaikka velvollisuutta niillä ei siihen ole. Jos olisimme Naton jäsen, niin silloin muilla Naton jäsenillä olisi velvollisuuskin, Koskenniemi lisää.
Hänen mukaansa esimerkiksi Naton kollektiivisen puolustuksen artikla 5. sopii hyvin yhteen YK:n peruskirjan 51. artiklan kanssa.
Veto-oikeus turvallisuusneuvostossa lamauttaa YK:ta
YK:n peruskirja lähtökohtaisesti kieltää aseellisen voiman käytön toista valtiota vastaan, mitä Venäjä siis on Koskenniemen mukaan jo rikkonut. Säännöstä on kaksi poikkeusta: yllä mainitun itsepuolustusoikeuden lisäksi voimankäyttö YK:n valtuuttamana. Siihen tarvittaisiin vihreää valoa turvallisuusneuvostolta, minkä Venäjä voi nyt veto-oikeudellaan torjua.