Liittopresidentti Frank-Walter Steinmeierin oli tarkoitus keskustella toisen maailmansodan voittajavaltioiden johtajien kanssa Euroopan tulevaisuudesta Berliinissä, mutta viruspandemian takia kaikki sodan päättymisen vuosipäivään liittyneet tapaamiset ja juhlat peruttiin.
Steinmeier laski yhdessä liittokansleri Angela Merkelin kanssa seppeleen sodan uhrien muistoksi. Puheensa hän piti tv:n välityksellä koko kansalle. Steinmeierilla oli saksalaisille selkeä ja vahva viesti, meidän on pidettävä huoli Euroopasta.
– Saksa vannoi sodan jälkeen: Ei milloinkaan enää! Minulle se tarkoittaa: Ei milloinkaan enää yksin. Meidän on ajateltava eurooppalaisesti, tunnettava eurooppalaisesti ja käytävä kauppaa eurooppalaisesti.
– Jos emme nyt, ja myös pandemian jälkeen pidä yhtä, silloin emme arvosta ja kunnioita tätä päivää, 8. toukokuuta.
Steinmeier on puhunut tänä vuonna jo aiemminkin vahvasti yhteisen vastuun puolesta, ensin Israelissa ja sitten Puolassa, Auschwitzin vapautuksen muistojuhlassa.
– Jos Eurooppa epäonnistuu, epäonnistuu myös päätöksemme: Ei koskaan enää!
Steinmeierin puhetta voi pitää kritiikkinä saksalaisille, myös Saksan hallitukselle, joka ilmiselvästi ei liittopresidentin mielestä tee kaikkea voitavaansa Euroopan pelastamiseksi oli sitten kysymys viruspandemian vaatimista toimista tai Euroopan jälleenrakentamisluotoista.
Kritiikkiä kansallismielisille
Saksan liittopresidentti kohdisti kovaa kritiikkiä myös niille poliitikoille, jotka eivät halua enää muistella ja puhua Saksan vastuusta Euroopalle.
– Ihmisarvo on koskematon. Tähän lauseeseen on sisällytetty kaikki se, mitä Auschwitzistä, mitä sodasta ja mitä diktatuurista on opittava. Se, että ei halua muistaa, on taakka – ettei muista, siitä tulee taakka.
Liittopresidentti kohdisti sanansa todennäköisesti kansallismielisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen kansanedustajalle ja entiselle puheenjohtajalle Alexander Gaulandille, joka muutama päivä sitten totesi, että toukokuun 8. oli vangituille vapautuksen päivä, mutta saksalaisille se oli ehdoton tappion päivä, Saksaan kuuluvien alueiden menettämisen päivä.
Gauland teki selväksi, että hänelle 8. toukokuuta ei ole vapautumisen juhlapäivä.
Vuonna 1985 Saksan silloinen liittopresidentti Richard von Weizsäcker alleviivasi neljäkymmentä vuotta sodan päättymisen jälkeen, että myös saksalaisille sodan päättymispäivä on vapauttamisen päivä. Hänen mukaansa saksalaiset vapautettiin silloin kansallissosialistien hirmuvallasta.
Nykyinen liittopresidentti Frank-Walter Steinmeier totesi tänään, että vapautumisen lisäksi tämä päivä on saksalaisille kiitollisuuden päivä. Kiitollisuuden siitä, mitä voittajavaltiot ovat Saksalle sodan jälkeen tuellaan mahdollistaneet. Ja antaneet Saksalle myös luottamuksensa, jonka varassa Saksa nyt voi luottaa myös itseensä.
– Meidät vapautettiin silloin, tänään meidän on vapautettava itse itsemme, erityisesti kaikista houkutuksista lujittaa kansallismielisyyttä, ihailla auktoriteetteja, vapauduttava epäluuloisuudesta ja vihamielisyydestä kansojen kesken.
Aseet vaikenivat Euroopassa tasan 75 vuotta sitten
Toisen maailmansodan päättymiselle Euroopassa on useampikin päivämäärä.
Saksalaiset allekirjoittivat antautumisen Reimsissä, Ranskassa liittoutuneiden kanssa 7. toukokuuta ja Stalinin ja Eisenhowerin vaatimuksesta vielä seuraavana päivänä Berliinissä. Koska sopimus saatiin allekirjoitettua loppuillasta, Neuvostoliitossa oli jo päivä vaihtunut. Siksi Venäjä pitää voitonjuhliaan päivää myöhemmin kuin muut liittoutuneet.
Rauhansopimus allekirjoitettiin sodan alla Berliiniin valmistuneen uuden Karlshorstin varuskunnan upseerikerholla. Entisessä Itä-Berliinissä sijaitseva toisen antautumissopimuksen näyttämö on toiminut jo vuodesta -67 saksalaisvenäläisenä museona.
Sotahistorioitsija ja Karshorstin museon johtaja Jörg Morré pitää valitettavana, että liittoutuneet ja sodan hävinnyt Saksa eivät voineet tälläkään kertaa muistaa toisen maailmansodan päätösvaiheita yhdessä Berliinissä. Tällä kertaa syynä oli koronapandemia, viisi vuotta sitten Ukrainan kriisi. Silloinkin useat maat jättivät vastalauseena Venäjälle sodan päättymisen muistamisen väliin.
Historian taakka
Morré valmistelee voittajavaltioiden ja Saksan yhteistä seminaaria elokuulle, jolloin maailmansodan katsotaan lopullisesti päättyneen Japanin antautumiseen Hiroshiman ja Nagasakin atomipommien jälkeen.
– Meillä on hyvin ongelmallinen Saksan valtakunnan historia, josta kannamme yhä historiallista vastuuta, sen oppivat myös lapsemme. Toivottavasti tulevatkin sukupolvet pysyvät aina tietoisena tästä historiallisesta vastuusta, mutta arkipäivästämme, tavallisesta elämästä, nykylasten elämästä, sota on onneksi kaukana.
Morré antaa kritiikkiä myös itselleen ja muille tutkijoille siitä, että uusnatsismi on vahvistunut Saksassa.
– Sitä joudumme miettimään paljon, miten kasvatamme yleistä tietoisuutta, ja myös ihmisten miettiessä poliittisia päätöksiään vaaleissa, miten selvennämme historiallisia syitä, kansallismielisyys on väärä tie, rasismi on väärä tie, ulkomaalaisvihamielisyyttä ei saa olla kuten nyt, ja me emme saa unohtaa sitä mitä oli 75 vuotta sitten ja jo aiemminkin, mitä kansallissosialistisen diktatuuri teki, sitä emme saa milloinkaan unohtaa, se ei saa milloinkaan toistua.