Arvokkaimmat suot oman onnensa varaan - suojeluohjelmasta vaisu

Soidensuojelutyöryhmän tänään ministerille luovutetussa raportissa kerrotaan 747 valtakunnallisesti arvokkaasta suoalueesta, joiden yhteispinta-ala on 117 000 hehtaaria. Suojelun tarve on suurinta Etelä-Suomessa, missä soista yli 75 prosenttia on ojitettu.

Etelä-Suomen suot ovat kuitenkin yksityisessä omistuksessa eikä valtiolla ole rahaa niiden ostamiseen.

– Suojelemme valtion mailta 36 000 hehtaaria, sanoo ministeri Tiilikainen.

Valtion omistamat suot ovat kuitenkin pohjoisessa, missä muutenkin on paras suojelutilanne.

– Soiden suojelussa on tärkeintä luonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Sitä tehdään ensin valtion mailla ja sitten yksityisillä mailla käytettävissä olevien varojen puitteissa, sanoo ministeri Tiilikainen.

Työryhmä mainitsi raportissaan myös metsien vapaaehtoisen suojeluohjelma METSOn. Sen puitteissa voitaisiin suojella myös joitakin puustoisia soita, raportissa ehdotetaan. METSOn rahat ovat kuitenkin loppuneet jo aiemmin.

– METSOa koskee määrärahojen säästö, mikä tulee hallitusohjelmasta, mutta ohjelma ei kuitenkaan lopu. Sitä vain tehdään niukemmalla budjetilla, mikä merkitsee, että uusia hehtaareja tulee suojelun piiriin vuosittain vähemmän kuin aiemmin, sanoo Tiilikainen.

Välitön palaute

Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK on tyytyväinen raporttiin. Se katsoo onnistuneensa hyvin soiden suojeluun liittyvissä tavoitteissaan. 

– Yksityismaille ei ehdotuksen mukaan kaavailla pakottavaa suojelua, vaan maanomistajat voivat suojella vapaaehtoisesti luonnonarvoiltaan tärkeitä soita, todetaan MTK:n tiedotteessa.

Yhtä nopean, mutta täysin päinvastaisen palautteen antoi Suomen luonnonsuojeluliitto.

– Kustannustehokaan suojeluohjelman valmistelun vaihtaminen vapaaehtoiseen suojeluun, josta puuttuu konkreettinen sisältö ja rahoitus, on valtiollista itsepetosta, arvostelee Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava.

Luonto-Liiton suoasiantuntija Keijo Savola taas pahoittelee, että valtion mailla olisi ollut enemmänkin suojelemisen arvoisia luontoarvoja, mutta ne rajattiin pois.