Televisiokasvo Arman Alizad paljastaa uutuuskirjassaan käyneensä televisiouransa alkuvaiheessa läpi pimeän ja alkoholinhuuruisen ajanjakson.
Muun muassa Kill Arman ja Armanin viimeinen ristiretki -realitysarjoista tuttu televisiotoimittaja ja tuottaja Arman Alizad kuvailee tänään torstaina julkaistavassa, Kauko Röyhkän kirjoittamassa, uutuuskirjassaan vuosien takaista huonoa ajanjaksoa elämässään.
Televisiouransa 2000-luvun alussa MoonTV -kanavalla aloittanut Alizad kertoo kirjassaan käyttäneensä kaksi vuotta kestäneen MoonTV:n työjaksonsa aikana runsaasti alkoholia. Vuosina 2001-2003 kanavalla työskennellyt mies paljastaa kirjassaan alkoholinkulutuksensa ajautuneen tuona aikana normaalin rajojen ulkopuolelle.
Jos jokin aika on ollut huono mun elämässäni, niin se oli MoonTV:n aika. Siihen liittyi vääränlaista itsetunnon kohottamista. Kanava oli todella underground. MoonTV:n juontajista tuli eräänlaisia rokkistaroja. Tavallaan me oltiin kova ja siisti tiimi, mutta kusi nousi hattuun. Meistä tuli ylimielisiä, me dokattiin, auottiin päätä ihmisille, oltiin vittumaisia. Osa meistä oli nuoria, mutta mä olin jo kolmekymppinen. Se oli ajanjakso, jolloin tuli bailattua ja ryypättyä ihan liikaa. Neljänä päivänä viikosta oltiin ulkona ja kännissä. En mä ole koskaan ollut alkoholisti, mutta se ei silti ollut enää normaalia. Mä hoidin kaikki asiani huonosti: suhteet lähimpiin ihmisiin, vanhempiin, kavereihin, työasiat. Kaikki mun ympärilläni kärsivät.
Alizad paljastaa, että kanavalla työskennelleiden henkilöiden ryyppyputket saattoivat jatkua työnteon ohessa jopa useita päiviä. Oululaisen paikallisradion haastattelussa mies kertoo kärsineensä runsaan alkoholinkäytön aiheuttamasta pelkotilasta, jonka ansiosta mies ei saanut haastattelun aikana edes puhutuksi.
Me saatettiin mennä vaikka Ouluun tekemään kaupunkiraporttia. Mennään yöjunalla, mutta aloitetaan ryyppääminen jo kahden aikaan iltapäivällä. Toimistolla ollaan korkattu jo vähän bisseä. Sitten istutaan Elielissä ja dokataan. Junassa me ryypätään läpi yön. Oulun asemalla meitä on vastassa isoimman paikallisradion toimittajat. Meidän pitäisi mennä aamuradion haastatteluun, mutta yksikään meistä ei pysty puhumaan. Mäkin olen niin vitun taulut, etten meinaa löytää junasta ulos. Kuvaaja, äänimies, toinen toimittaja… kaikki me ollaan ihan sekaisin. Paikallisradion toimittajat on että kiva, nää tulee tässä kunnossa. Meidät viedään kuitenkin sinne radioon. Mulla on päällä hirveä pelkotila, en pysty kuin tuijottamaan niitä tyyppejä. Pakko pitää aurinkolasit päässä sisällä. Haastattelusta ei tule yhtään mitään.
Arman kuvailee tyypillisen työreissun sujuneen vahvasti humalassa alusta loppuun.
Yöllä tehdään juttua paikallisessa yökerhossa. Siellä tietenkin ryypätään. Sitten vielä jatkoille hotellihuoneeseen, otetaan porukkaa mukaan ja taas juodaan. Aamulla on kauhea olo, pitää ottaa loiventavia ja ehkä vetää pizza, sitten iltajunalla takaisin. Maanantaiaamuna ollaan taas Helsingissä. Vieläkin ollaan kännissä ja pitäisi mennä MoonTV:n toimistolle töihin. Pitäisi purkaa matskua ja antaa ohjeita leikkaajalle. En kykene mihinkään, menen sohvalle makaamaan. Darra kestää monta päivää.
Nykyisin rauhallista perheenisän elämää viettävä Alizad kertookin kirjassaan olevansa helpottunut, että MoonTV loppui. Kanava ajautui konkurssiin kesällä 2003.
Joo, onneksi MoonTV loppui. Se oli kaksi vuotta kestänyt pimeä kausi mun elämässä. Nykyisin mä käyn pari kertaa vuodessa kapakassa.
Kursivoidut kohdat ovat otteita 16. lokakuuta julkaistusta Armanin maailma -kirjasta.