Arktinen merijää kutistui ennätyspieneksi, jo 10 vuoden päästä saatetaan nähdä täysin sula pohjoisnapa – "Emme tiedä kaikkia seurauksia"

Syyskuussa arktisen merijään laajuudeksi Pohjoisella jäämerellä mitattiin 3,9 miljoonaa neliökilometriä. Luku on mittaushistorian toiseksi pienin. Vielä vähemmän merijäätä oli vuonna 2012.

– Kyllä se kertoo siitä, että arktinen alue lämpenee, merijää koko ajan vähenee ja vähenee, ilmastonmuutos etenee arktikassa. Näitä muutoksia, mitä on nähty viimeisten 10–15 vuoden aikana, ei voida enää selittää muulla kuin ilmastonmuutoksen etenemisellä, toteaa Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Jari Haapala. 

Jääkarhut kärsivät, miekkavalaat yleistyvät

Arktisen merijään kesäaikaisella hupenemisella on monenlaisia seurauksia.

Pohjoiset laivaväylät, Koillisväylä ja Luoteisväylä, pysyvät pitkään auki. Sään vaihtelut voivat lisääntyä meillä Suomessa asti. Jotkut lajit ovat hätää kärsimässä samalla kun toiset levittäytyvät pohjoisemmaksi.

Esimerkiksi jääkarhuille jään hupeneminen ei tiedä hyvää.

– Jääkarhut ovat yksi symboli. Tottakai karhut tarvitsevat merijäätä elääkseen. Ne metsästävät merijäältä hylkeitä. Ne joutuvat etsimään uutta paikkaansa. Jos puhutaan tulevaisuuden lajeista, biologit puhuvat siitä, että miekkavalaat, tappajavalaat, ovat sitten tulevaisuuden jääkarhut Arktiksella, huomauttaa Haapala.

Sula pohjoisnapa nähdään ehkä piankin

Jää heijastaa 90 prosenttia auringon säteilystä takaisin ilmakehään, mutta sula meri imee säteilyn itseensä. Se kiihdyttää ilmaston lämpenemistä entisestään. 

Sulamisvauhti on ollut selvästi nopeampi kuin ilmastomallit ovat ennustaneet. On mahdollista, että kokonaan sula pohjoisnavan alue nähdään jo seuraavien 10 vuoden aikana.

– Se voi olla ensi vuonna tai 10 vuoden päästä. Sitä ei kukaan pysty sanomaan. Todennäköisyys, että pohjoisnapa olisi sula, on jo aika suuri, arvioi Haapala.

Kaikkia syitä ja seurauksia ei tunneta

Arktisen merijään hupeneminen aiheuttaa suuria muutoksia alueen lajeille ja luonnon monimuotoisuudelle. Läheskään kaikkia seurauksia ei vielä tiedetä. 

– Jos puhutaan ekosysteemistä ja biodiversiteetistä, sen kato arktisella alueella tulee olemaan suurta. Ehkä itse tutkijana olen kaikkein eniten huolissaan siitä, että me emme tiedä sitä. Me aukaisemme nyt ikkunan kokonaan uuteen Arktikseen, mutta emme tiedä kaikkia syitä ja seurauksia, joita tapahtumaan. Tutkijalla on vähän epävarma tunnelma, kuvailee Haapala.

Muutokset tapahtuvat odotettua nopeammin

Ilmastonmuutoksen etenemisestä kertoo sekin, että tänä vuonna tammi-, touko- ja syyskuu ovat olleet maailmanlaajuisesti mittaushistorian lämpimimpiä.

– Onhan tämä vähän turhauttavaa olla tutkijana, koska asiasta on puhuttu vuosikymmeniä. Itse opiskelin meteorologiaa ja oseanografiaa 1980-luvulla ja jo silloin puhuttiin näistä asioista. Mutta se, mitä on tapahtunut, on tapahtunut luultua nopeammin. Silloin puhuttiin, että nämä asiat tapahtuvat ehkä 2040- tai 2050-luvuilla. Asiat tapahtuvat nopeammin, mutta juuri sillä tavalla kuin teoreettinen käsityksemme jo silloin sanoi, muistuttaa Haapala.

Ilmastonmuutoksen torjunta kuitenkin etenee valitettavan hitaasti, vaikka Pariisin sopimuksessa sovittiin, ettei ilmasto saisi lämmitä 1,5 astetta enempää.

– Tällä hetkellä ei ole globaalisti näkyvissä, etä Pariisin sopimusta tullaan saavuttamaan, sanoo Haapala.