Matti Apunen teilaa osa-aikaeläkkeen ratkaisuna työurien pidentämiseen. Työnteon mielekkyys on Apusen mukaan työpaikan vastuulla eikä työelämää saada muutettua työntekijälle mieluisammaksi valtiollisin keinoin.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan johtajan Matti Apusen eväät eläkepommin ehkäisemiseen ovat yksinkertaiset – eläkeikä täytyy saada nousemaan.
– Eläkeiän asteittainen nostaminen on keskeinen ratkaisu. Se pitäisi tehdä ennemmin tai myöhemmin, mieluusti ennemmin, hän kiteyttää.
Viimeaikoina ratkaisuja eläkeiän nostoon on etsitty pakkokeinojen lisäksi myös vapaaehtoisuudesta. Ajatuksena on, että jos ihmiset voisivat töissään hyvin, he jatkaisivat työelämässä pidempään.
Yksi tapetilla ollut tapa keventää ikääntyvän työntekijän työtaakkaa on osa-aikaeläkejärjestelmä. Osa-aikaeläkettä maksetaan 60 ikävuodesta eteenpäin työstä saatavan palkan rinnalla, mikäli työntekoa vähentää. Sen tarkoitus on saada ikääntyvät työntekijät jaksamaan työelämässä pidempään ennen täyspäiväistä eläkkeelle jäämistä. Apunen tyrmää osa-aikaeläkejärjestelmän vaikutukset työurien pidentämiseen.
– Osa-aikaeläkettä perustellaan sillä, että ihmiset pysyisivät sen voimalla pidempään työelämässä ennen siirtymistä varsinaiselle eläkkeelle, mutta niin ei näytä tapahtuvan. Täytyy kysyä, tarvitsemmeko järjestelmää, joka kustantaa ihmisille lisää vapaa-aikaa, Apunen kommentoi osa-eläkejärjestelmän toimivuutta.
– Jos osa-aikaeläkejärjestelmästä ei luovuta, niin sitä pitäisi ainakin muuttaa niin, että siitä kannettaisiin itse enemmän vastuuta. Nythän osa-aikaeläke on käytännössä tulonsiirto hyväosaisille.
"Työviihtyvyys ei valtion asia"
Apunen mielletään työnsäkin vuoksi usein elinkeinoelämän ja oikeiston äänitorveksi. Hän ei kuitenkaan itse ajattele vastustavansa hyvinvointivaltiota tai progressiivista verotusta kuten jotkut radikaalimmat oikeistolaiset. Ennen kaikkea Apunen haluaa siirtää valtion vastuulta pois sellaiset asiat, joita se ei voi ilman valtavaa byrokraattista koneistoa hoitaa.
Yksi asia, johon ei valtion tasolla voida puuttua, on Apusen mukaan juuri työssä jaksaminen. Siihen, että ihmiset kokevat viihtyvänsä töissä, ei Apusen mielestä voida vaikuttaa valtiollisilla toimilla.
– Työviihtyvyys on juuri niitä asioita, joista ei voida säätää lakia. Työviihtyvyyttä parannetaan parhaiten sillä, että ihmiset kokevat työssään onnistumisen ja saavuttamisen tunteita, Apunen selittää.
Vastuu tästä on Apusen mielestä työnjohdolla. Tehtävät täytyisi Apusen mukaan järjestellä niin, että ihmiset tietävät mitä tekevät ja kokevat tehtävässä menestyttyään onnistumisen tunteita.
– Meidän työpaikoillamme suurin ongelma on se, että me emme mitoita ja pilko työtä sopivan haastaviksi kokonaisuuksiksi, joista ihmiset näkevät, että ovat saavuttaneet sen, mitä heiltä odotetaan.
– Jos ihminen jää kellumaan ja asiat kaatuvat hänen päälleen, työpäivän päätteeksi hänellä on sellainen olo, että mitäköhän tänään tuli tehtyä. Se johtaa nopeasti tunteeseen, että työ on ylivoimaista.
Tasa-arvo-ongelmiin puututtava työpaikoilla
Jotkut työtehtävät ovat fyysisesti raskaampia kuin toiset eikä eliniän piteneminen tapahdu tasaisesti. Naisten ja koulutettujen miesten elinikä pitenee, mutta raskasta käytännön työtä tekevien miesten tilanne on toinen.
Apunen ei pidä tämän rakenteellisen ongelman ratkaisua valtion tasolla mahdollisena. Hän kääntää edelleen katseensa työpaikkoihin ja keskinäiseen yhteisöllisyyteen.
– On olemassa varhaisen puuttumisen järjestelmiä, jotka perustuvat siihen, että asioihin voidaan ja uskalletaan puuttua. Nyt on puututtu todella huonosti, löperösti ja laiskasti esimerkiksi alkoholikysymyksiin. Alemmissa tuloluokissa alkoholi on yksi suuria selittäjiä erilaisille ongelmille ja sille, että elinikä ei pitene, Apunen huomauttaa.
– Me emme uskalla myöntää, että meillä on tässä maassa jättiläismäinen alkoholiongelma, joka aiheuttaa kerrannaisvaikutuksena juuri näitä mainittuja terveyseroja. Meidän kaikkien asenteiden täytyy muuttua niin, että saamme puuttua siihen.
26:58
