Meitä jokaista loukataan elämme aikana huomaamattamme tai jopa niin syvästi, että anteeksi antaminen tuntuu lähes mahdottomalta. Se, että kykenet antamaan anteeksi, voi kuitenkin muuttaa elämääsi radikaalisti. Millaisia tunnekokemuksia ihminen kokee, jos hän pystyy antamaan anteeksi?
Anteeksiantaminen ei ole aina helppoa, mutta palkitsevaa se varmasti on. Anteeksiantamattomuus kaivertaa katkeruuden ihmisen sydämeen, joten on tärkeää opetella antamaan anteeksi niin itselleen kuin muillekin. Anteeksiantamattomuus voi tehdä henkiselle sekä fyysiselle hyvinvoinnillesi suunnatonta hallaa. Lue myös:
Kirjailija ja teologi Anna-Liisa Valtavaara käsittelee teoksessaan Ainako anteeksi? miten opimme armahtamaan itsemme ja vapautumaan; mitä hyötyä anteeksiannosta itsellemme ja muille on.
Jos annan anteeksi...
– En enää tuomitse loukkaajaa, vaan hänen tekonsa.
– En enää haudo kostoa tai toivo hänelle rangaistusta.
– En syytä häntä ongelmistani.
– Otan itse vastuun omasta hyvinvoinnistani.
– Otan vastuun omista tunteistani.
– En asetu hänen yläpuolelleen.
– En pidä itseäni enää uhrina.
– Tunteeni leppyvät vähitellen.
– Osaan surra riittävästi sitä, mitä kenties menetin.
– Muistelen asiaa yhä harvemmin.
– Muistini tuskin menee, mutta muistot eivät tuo enää tunnetulvaa tai suunnatonta ahdistusta.
– Saatan alkaa muistaa positiivisia asioita, jotka olin jotka olin kokonaan unohtanut.
– Anna loukkaajalle ihmisarvon.
– Alan arvostaa itseänikin.
– En ole enää niin pikkutarkka muiden virheistä.
– En loukkaannu niin helposti muille.
– Voin katsoa ihmisiä silmiin.
– Voin ja uskalla pyytää apua.
– Kestän kuunnella muiden pettymyksiä katkeroitumatta itse.
– En puolustaudu hyökkäämällä.
– Pyrin siihen, etten suosi uusien loukkausten syntymistä.
– Voin tarvittaessa toimia loukkaajan kanssa.
– Voin jopa toimia loukkaajan hyväksi.
– En juorua, enkä puhu hänestä pahaa.
– En selittele muille, mitä kaikkea jouduinkaan antamaan anteeksi.
– Voin puhua loukkaajastani hyvää.
– Vahingonilo haihtuu.
– Koen taas iloa.
– Saan levollisuuden ja rauhan sisimpääni.
– Nukun ja jaksan paremmin.
– Voin olla positiivinen.
– Voin olla avoin.
– Kykenen läheisyyteen ja yhteyteen muidenkin kanssa.
– En menetä ystäviäni katkeruuteni vuoksi.
– Voin rakastaa ja vastaanottaa rakkautta.
– Kykenen oppimaan jotain näistä tuntemuksistani ja anteeksiantamisen matkasta.
– Olen vapaa.
Lähde: Anna-Liisa Valtavaara: Ainako anteeksi? (Kirjapaja, 2007)