Anni, 27, on ollut kiinnostunut vuorikiipeilystä 16-vuotiaasta asti. Ensimmäisen matkansa vuorille hän toteutti 19-vuotiaana. Kaiken piti kulminoitua Mount Everestin huipulle tänä keväänä. Matka kuitenkin peruttiin koronaviruksen takia, ja Everestin sijaan Anni suuntasi Helsingin Malminkartanoon.
Anni Penttilä luki 16-vuotiaana National Geographicista jutun Nepalissa sijaitsevasta Annapurna Circuit -nimisestä vaellusreitistä. Juttu jätti teini-ikäiseen Anniin lähtemättömän vaikutuksen, ja hän päätti lähteä kyseiselle vaellusreitille heti, kun tilanne sen sallisi.
Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 2013, Anni pääsi lähtemään matkalle. Vaelluksella hän innostui tavasta, jolla vuorilla liikuttiin. Tuolloin hän päätti aloittaa vuorikiipeilyn. Heti seuraavana vuonna nainen palasi Nepaliin ensimmäiselle kiipeilymatkalleen.
– Asetin aika nopeasti itselleni tavoitteeksi sen, että kiipeäisin Mount Everestille ennen kuin täytän 30 vuotta, Anni kertoo.
Paluuta entiseen ei ollut. Ensimmäisten reissujensa jälkeen Anni on matkustanut joka vuosi vähintään yhdelle kiipeilymatkalle. Hän on kiipeillyt muun muassa Norjassa, Nepalissa, Afrikassa, Etelä-Amerikassa ja Perussa. Kaiken piti huipentua Mount Everestille huhtikuun 19. päivä. Matka kuitenkin peruttiin viime hetkellä.
– Nepal laittoi rajansa kiinni 13.3. ja eväsi kaikki kiipeilyluvat Everestille ja muillekin vuorille, Anni sanoo.
Matkan peruuntuminen oli kova pettymys
Kun Anni asetti vuonna 2014 itselleen tavoitteeksi kiivetä Mount Everestin huipulle, päätti hän valmistautua koitokseen mahdollisimman hyvin.
– Näiden vuosien aikana olen hankkinut tietoa, taitoa ja kokemusta eri puolilta maailmaa, Anni sanoo.
Reissujensa lisäksi Anni on tehnyt Suomessa kiipeily- ja kestävyysharjoituksia. Päätavoitteen siirtyminen vuosien harjoittelun jälkeen oli suuri pettymys.
– Olihan se tietysti kova pettymys, koska takana oli pitkä valmistautuminen. Koko projektissa on ollut vastoinkäymisiä ja onnistumisia. Päätavoite oli vasta tulossa, ja se oli viikkojen päässä, Anni harmittelee.
Takaisku ei kuitenkaan lannistanut Annia.
– Vuorihan pysyy siellä, ja todennäköisesti sinne pääsee ensi vuonnakin, hän toteaa.
Palo uusiin haasteisiin vei Malminkartanolle
Heti reissun peruuntumisen jälkeen Anni tunsi olonsa turhautuneeksi.
– Tuli vähän sellainen olo, että mitäs nyt, kun olin kuitenkin valmistautunut tosi kovasti tavoitetta varten, hän sanoo.
– Ajattelin, että hitsi, valmistautuminen meni vähän niin kuin hukkaan, vaikka ei se tietysti hukkaan mennyt, Anni kertaa.
Lopulta Anni ja hänen valmentajansa Simo-Viljami Ojanen lähtivät miettimään, mikä voisi olla hyvä seuraava haaste. Anni on käynyt treenaamassa paljon Malminkartanonhuipulla, mistä idea lähti liikkeelle.
– Siitä tuli idea, että Malminkartanon Fasaaninousussa voisi nousta saman verran metrejä kuin Mount Everest on korkea.
Matkaan lähdettiin kahdelta yöllä
Anni ja Simo-Viljami lähtivät kohti Malminkartanoa toissa viikon perjantaina kahden aikaan yöllä. Vuorikiipeilyssä huiputukseen, eli viimeiseen päivään, lähdetään yleensä aamuyöllä. Kaksikko halusi toteuttaa urakkansa samaan tapaan kuin vuorilla tehtäisiin. Lisäksi he halusivat kiivetä pääasiassa päiväsaikaan.
– Optimistinen tavoite oli, että olisimme valmiita 20 tunnissa. Varsinainen tavoite kuitenkin oli suoriutua alle 24 tunnissa, Anni kertoo.
Ensimmäiset seitsemän tuntia meni hyvin. Anni sanoo yllättyneensä siitä, ettei rinne alkanut kyllästyttää tai ärsyttää. Vastoinkäymisiäkin kuitenkin oli.
– Josain yhdeksän tunnin kohdalla aloin tuntea jalkakipuja, hän sanoo.
Kipu tuntui erityisesti alas tullessa, koska Malminkartanonhuipun rinne on melko jyrkkä.
– Kiipesimme koko ajan samaa reittiä ylös ja alas. Minulla oli aika kovia vaikeuksia ja sellaisiakin hetkiä, jolloin teki mieli luovuttaa, Anni kertoo.
Anni ja Simo-Viljami pitivät päivän aikana noin kymmenisen taukoa, aina 1 000 metrin välein. Urakka saatiin päätökseen kello 23:30, jolloin aikaa oli kulunut 21 tuntia ja 30 minuuttia.
Taina Linnakylä
Urakka aloitettiin kahden aikaan yöllä. Parivaljakko sai suorituksensa valmiiksi reilu 21 tuntia myöhemmin. Kuva: Taina Linnakylä
– Minulla on sen 21 tunnin ajalta muutamia tunteja, jotka ovat hieman hämärän peitossa. Olen vain kävellyt hiljaa ylös ja alas. Ei ole kauhean suuria tuntemuksia niiltä tunneilta, Anni myöntää.
Kiipeämisen jälkeen olo oli helpottunut, mutta väsynyt.
– Oli vähän epätodellinen olo sen suhteen, että onnistui tavoitteessa.
Kokemus oli jopa rankempi kuin oikealle vuorelle kiipeäminen
Annin mielestä suoritus oli jossain määrin jopa rankempi kuin varsinaiselle vuorelle kiipeäminen.
– Vauhti oli paljon kovempi kuin vuorella. Vuorella ollaan ohuessa ilmanoloissa, jolloin vauhti hidastuu todella paljon, hän selittää.
– Suorituksesta teki rankan myös iskutus jaloille. Juoksimme aluksi rinnettä alas, ja vuorikiipeillessä harvoin juostaan. Kokemus oli tosi erilainen, sillä tässä vaadittiin vauhdiltaan ihan eri tyyppistä liikkumista, Anni sanoo.
Päivän aikana kertyi 58 kilometriä. Nousumetrejä kertyi lopulta enemmän kuin Mount Everestillä, koska siellä liikkeelle lähdetään 5 300 metristä. Viimeisestä leiristä huipulle ja takaisin matka kestää noin 10 tuntia.
– Everestillä ei tietenkään kiivetä nollasta metristä huipulle, vaan reissussa ollaan monta viikkoa ja useina päivinä liikutaan monta tuntia. Se on sillä tavalla ihan erilainen suoritus.
Toiveena päästä syksyllä oikealle vuorelle
Annin toiveena olisi päästä syksyllä Nepaliin kiipeämään Dhaulagiri-nimiselle vuorelle. Myös Everestille kiipeäminen on edelleen tavoitteena. Näillä näkymin Anni lähtee valloittamaan Everestiä ensi keväänä.
Nyt on kuitenkin aika levähtää ennen uusia koitoksia.
– Tämän rypistyksen jälkeen levätään hetki, ja sitten treenaaminen jatkuu suunnitelmien mukaan, Anni kertoo.
Paluu Malminkartanollekin on todennäköisesti edessä.
– Varmaan edelleen joutuu Malminkartanolle tekemään rinnetreenejä, Anni sanoo.