Anne, 43, haaveili aina adoptiolapsesta: "Rakastan lapsiani niin valtavasti, heitä ei olisi ilman toistakin äitiä"

Oli yhdeksäs toukokuuta vuonna 1995. Silloin Anne Heinonen, nyt 43, tapasi nuoren miehen, Janin.

– Hän sanoi minulle ensimmäisellä seurusteluviikolla, että minä olen se nainen, jonka kanssa hän haluaa mennä naimisiin ja saada kaksi lasta, Heinonen muistaa.

Tuleva morsian ei ollut yhteisistä suunnitelmista aivan samaa mieltä.

– Minä nauroin hänelle, kuule poika, sinä voit mennä kotiisi, minä en ole nyt ajatellut miestä ottaa ja itse asiassa minä olen ajatellut, että lapseni tulisi adoptoimalla, Heinonen kertoo. 

– Niin se elämä kuitenkin meni, hän oli tullut jäädäkseen ja saamme viettää jo 22. kihlapäivää.

Häitä tanssittiin vuonna 1998. Adoptioaikeistaan huolimatta Heinonen tuli raskaaksi. Raskausaikana suurimpiin ongelmiin kuului lähinnä närästys.

Sitten tuli käänne.

– Lapsemme syntyi kriittisessä tilassa. Hänet siirrettiin toiseen sairaalaan vastasyntyneiden teholle. Emme tienneet, saammeko häntä pitää. Kaikesta huolimatta lapsemme jäi eloon, ja saimme hänet kantaa kuumana kesäkuun alkupäivinä kotiin.

Lapsen, pienen pojan, saaminen kotiin tuntui menettämisen pelon jälkeen suurelta ihmeeltä.

– Mieheni sanoi minulle, että nyt hän vasta ymmärtää, ettei sillä ole merkitystä, miten lapsemme tulevat omaksemme. Rakkaus on niin paljon suurempaa.

"Haimme kotiin kahdeksan päivän ikäisen pojan"

Pari aloitti adoptioneuvonnan vuonna 2003. Alusta asti oli selvää, ettei lapsen saaminen adoption kautta kävisi nopeasti, vaan matka olisi vuosien mittainen. Kolmen ja puolen vuoden päästä Heinoset saivat kuitenkin viimein kuulla pienestä kiinalaistytöstä. Tämä oli juuri täyttänyt vuoden.

Avoin adoptio

• Lakiin 2012
• Suomalaisessa adoptiokulttuurissa vielä melko vieras
• Avoimessa adoptiossa biologinen vanhempi tai vanhemmat pitävät lapseen yhteyttä
• Syntymävanhempi luopuu vanhemman oikeuksistaan, eli avoin adoptio on pysyvä ratkaisu
• Yhteydenpidosta sovitaan sopimuksella
• Yhteydenpito ei saa vaarantaa lapsen psyykkistä tai fyysistä kasvua tai turvallisuuta
• Yhteyden pitäminen on vanhemman vastuulla

Lähde: Adoptioperheet 3/2013

– Olimme niin suunnattoman onnellisia, meillä on oma pieni tytär, Heinonen kuvaa.

Pari päätti adoptoida toisenkin lapsen. Vuonna 2008 adoptiopaperit lähtivät kohti Kolumbiaa.

– Olimme odottaneet jo vuoden tulevaa lastamme, ja edessä oli vielä useammankin vuoden odotusaika, kun sosiaalityöntekijämme soitti meille ja kysyi, olisiko meillä vauvalle joksikin aikaa kotia. Haimme kotiin kahdeksan päivän ikäisen pojan.

Sijoitus muuttui kuitenkin biologisten vanhempien ehdotuksesta avoimeksi adoptioksi. Avoimessa adoptiossa lapsen suhde biologisiin vanhempiin säilyy. Heinosen mukaan avoin adoptio on ollut heidän perheelleen ihana mahdollisuus.

– Kirjeet ja kortit, yhdessä vietetyt hetket ja yhdessä syödyt syntymäpäiväkakut ovat sydämeen säilytettyjä arvokkaita muistoja. Avoin adoptio on mahdollistanut meille ihan uusien sukulaisten saamisen. Adoptiosukulaiset ovat meille sydämensukulaisia, suunnattoman rakkaita ihmisiä, hän kuvaa.

Äitienpäivän kynnyksellä Heinonen kertoo ajattelevansa myös adoptiolasten ”ensimmäisiä” äitejä.

– Vaikka tunnen suurta surua heidän päätöksestään luopua lapsestaan, tunnen samalla suurta kiitollisuutta lapsistani. He ovat saaneet elämän lahjan. Saamme rakastaa heitä ominamme, ja siitä huolimatta me jokainen olemme yhtä paljon äitejä näille lapsillemme, Heinonen kuvaa.

– Haluaisin toivottaa hyvää äitienpäivää niille äideille, jotka ovat joutuneet luopumaan lapsestaan, ja kiittää elämänkokoisesta lahjasta. Rakastan lapsiani niin valtavasti, heitä ei olisi ilman toistakin äitiä.

***