Anne Heinosen perheessä on kolme lasta. Äitienpäivän kynnyksellä Heinonen kertoo ajattelevansa myös adoptiolasten ”ensimmäisiä” äitejä.
Oli yhdeksäs toukokuuta vuonna 1995. Silloin Anne Heinonen, nyt 43, tapasi nuoren miehen, Janin.
– Hän sanoi minulle ensimmäisellä seurusteluviikolla, että minä olen se nainen, jonka kanssa hän haluaa mennä naimisiin ja saada kaksi lasta, Heinonen muistaa.
Tuleva morsian ei ollut yhteisistä suunnitelmista aivan samaa mieltä.
– Minä nauroin hänelle, kuule poika, sinä voit mennä kotiisi, minä en ole nyt ajatellut miestä ottaa ja itse asiassa minä olen ajatellut, että lapseni tulisi adoptoimalla, Heinonen kertoo.
– Niin se elämä kuitenkin meni, hän oli tullut jäädäkseen ja saamme viettää jo 22. kihlapäivää.
Häitä tanssittiin vuonna 1998. Adoptioaikeistaan huolimatta Heinonen tuli raskaaksi. Raskausaikana suurimpiin ongelmiin kuului lähinnä närästys.
Sitten tuli käänne.
– Lapsemme syntyi kriittisessä tilassa. Hänet siirrettiin toiseen sairaalaan vastasyntyneiden teholle. Emme tienneet, saammeko häntä pitää. Kaikesta huolimatta lapsemme jäi eloon, ja saimme hänet kantaa kuumana kesäkuun alkupäivinä kotiin.
