Nopeasta iskusta tulee herkästi pitkä konflikti, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Jouko Luhtala.
Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump harkitsee nyt päätöstä, joka voi hyvinkin jäädä hänen valtakautensa merkittävimmäksi.
Kyse on siitä, pommittaako Yhdysvallat Irania vai ei.
Yhdysvaltalaismedioiden mukaan Trump harkitsee asiaa vakavasti ja on jo hyväksynyt iskusuunnitelmat.
Trumpin neuvonantajista osa tiettävästi kannattaa, osa vastustaa.
Laajasti arvioidaan, että Yhdysvallat iskisi Iranin ydinaseohjelman selkärankaan, syvälle vuoriin ja maan alle kaivettuihin bunkkereihin.
Israelilla ei ole ydinaseita lukuun ottamatta tähän sopivia työkaluja. Yhdysvalloilla on, ja niiden valjastaminen Israelin tavoitteiden käyttöön on pääministeri Benjamin Netanjahun pitkäaikainen unelma.
Eikä sitä peitellä.
Tel Avivissa on rakennuksen levyinen mainos, jossa lukee "herra presidentti, saata työ loppuun!". Tekstin oikealla puolella on Trumpin kuva. Koko tausta on täytetty Yhdysvaltojen lipuilla.
Trump tuskin saa mahdollisilla iskuillaan sitä, mitä haluaa. Tai ainakaan vain sitä, mitä hän haluaa.
Nyt on puhuttu nimenomaan Yhdysvaltojen iskuista.
Se on harhaanjohtavaa. Sanana iskussa on tehokas ja nopea sävy. Vaikka Yhdysvaltojen isku varmasti olisi tehokas ja nopea, ei isku välttämättä tai suorastaan todennäköisesti jäisi lopulta nopeaksi.
Tuo Trumpin isku kun voisi sitoa Yhdysvallat Lähi-idän konflikteihin tavalla, jota presidentti on vannonut välttävänsä.
Kun Trump aloitti todenteolla poliittisen uransa, oli yksi hänen suosionsa tukipilareista "virkistävä rehellisyys" sen suhteen, kuinka pahasti Valkoinen talo ja Pentagon olivat Lähi-idässä sössineet.
Vuonna 2015 Trump sanoi esivaaliväittelyssä sodan Irakissa olleen "iso, lihava virhe". Trump valittiin republikaanien ehdokkaaksi ja lopulta presidentiksi.
Nytkin Trump varmasti vannoisi Yhdysvaltojen tekevän jotain aivan muuta kuin valuvan jälleen ikuisuussotaan Lähi-idässä.
Nopea voitto on helppo myydä. Kukapa ei haluaisi ratkaisevaa voittoa siedettävillä kustannuksilla?
Nopea menestys tai sotilaallinen ylivoimakaan eivät kuitenkaan takaa mitään.
Netanjahun Israel on taisteluissa murskannut Hamasin ja Hizbollahin, mutta silti Gazaa pommitetaan.
Kukaan uskottava asiantuntija ei myöskään tunnu ajattelevan, että Israel saisi jo päiviä jatkuneilla ilmaiskuillaan lopetettua Iranin ydinohjelman.
Sitä ei asiantuntijoiden mukaan takaa edes Yhdysvaltojen liittyminen iskuihin. Tuhot laajentuisivat, mutta takuita ei tule.
On toki myös esitetty, että pitkittynyt konflikti on Israelin tavoitekin. Toisaalta verrattain pienen Israelin kantokyky pitkälle sodalle on rajallinen.
Trumpin kannattaisi ehkä soittaa Yhdysvaltojen ex-presidentti George W. Bushille.
Bushin kaudella Yhdysvallat syrjäytti nopeasti Afganistanin ja Irakin hallinnot.
Silti yhdysvaltalaisjoukot sotivat molemmissa valtioissa yli vuosikymmenen, eivätkä taisteluiden vaiheet ja lopputulokset Valkoista taloa useinkaan ilahduttaneet.
Tuoreempaa kokemusta löytyisi Kremlistä.
Presidentti Vladimir Putinilta voi kysyä vinkkejä siihen, miten nopeaksi suunniteltu "erikoisoperaatio" sotavuonna numero neljä sujuu.
Lyhyitäkin sotia toki on. Klassikkoesimerkki on nimeään myöten Israelin voitokas kuuden päivän sota.
Lyhyttä iskua tai voittoisaa sotaa ei voida kuitenkaan taata ja yleensä ne ovat toteutuessaankin poikkeuksia.
Pitkän sodan seuraamuksia on liki mahdoton ennakoida.
Netanjahu puhuu niin kernaasti Iranin ylimmän johtajan tappamisesta tai syrjäyttämisestä, ettei ole jäänyt epäselväksi, mitä hän haluaa.
Se, mitä Iranin vallanvaihto todella tarkoittaisi, on arvailua.
Vain Trumpin mahdollisen ilmaiskun välittömiä seurauksia voi ennakoida. Iran iskisi yhdysvaltalaiskohteisiin Persianlahdella. Trump leuhkisi ja Netanjahu juhlisi.
Iranin vastaiskut todennäköisesti pakottaisivat Trumpin iskemään uudelleen. Pidemmästä osallistumisesta taisteluihin muodostuisi herkästi niin sanottu välttämättömyys.
Iskuista puhumisesta katoaisi nopeasti tehokkuus ja nopeus.
Ja jos varauduttu nopeisiin iskuihin, ollaan herkästi sekä sotilaallisesti että poliittisesti varautumattomia pitkään konfliktiin.
Ongelma on, että jos valtionpäämies puhuu jo ennen sodan aloittamista tai iskujen tekemistä pitkästä sodasta, on syytä kysyä, pitäisikö koko idea hylätä.
Kuten sotahistoria meille kertoo, ideaa sodasta ei aina hylätä.
Kysymys on, valehtelevatko nopeita voittoja lupaavat päättäjät kerta toisensa jälkeen itselleen vai kansalleen.
Vai sittenkin molemmille.