Taidemuseo Amos Rex avasi tänään ovensa Helsingissä yli kaksi vuotta kestäneen rakennusurakan jälkeen. Ensimmäinen museovieras pääsi toteuttamaan historiaa.
Innokkaita taiteen ystäviä jonotti torstai-aamupäivällä Lasipalatsilla jo hyvissä ajoin ennen museon ovien avautumista. Jonon kärjessä oli baskeripäinen Unto Liimatainen, joka oli saapunut paikalle Oulusta asti.
Ovien auettua Liimataiselle ojennetaan valtavat sakset, ja hän saa kunnian leikata ensimmäisenä museovieraana silkkinauhan näyttelyn sisäänkäynniltä. Perästä seuraa yleisörynnistykseen silminnähden tyytyväisen museonjohtaja Kai Kartion kädenpuristus.
– Tänä päivänä niin harvoin avataan tällaisia upeita museoita. Jo parin minuutin jälkeen tiedän, että tämä on valtava nähtävyys. Innolla odotan, että pääsen katselemaan, mitä kaikkea täällä on. Tämä on todella iso asia itselle, koska museot ovat todella tärkeitä, Liimatainen purkaa tunnelmiaan.
Lienee perusteltua sanoa saksien osuneen todelliselle taiteen ystävälle, sillä muutaman päivän Helsingin-visiittinsä aikana Liimatainen sanoo vierailleensa jopa kymmenessä museossa.
Digitaalinen ihmemaa
Maan alle laskeutuvan museon syövereistä löytyy tokiolaisen taiteilijaryhmä teamLabin luoma avajaisnäyttely. Digitaaliset installaatiot kirjaimellisesti ympäröivät katsojansa, ja museovieras voi myös omalla kosketuksellaan vaikuttaa näkemäänsä.
– Siinä astuu sisään toiseen maailmaan. Muutamissa teoksissa olet itse ihan oikeasti mukana luomassa sitä taideteosta, vakuuttaa museonjohtaja Kai Kartio.
Samoilla linjoilla ovat isoäitinsä kanssa näyttelyyn saapuneet lapset, kun lattialla heidän jalkojensa alla lipuu valtava valas. Väriloistossa kylpevän huoneen seinistä alkaa kasvaa kukkia seinää koskettaessa.
– En olisi ajatellut, että missään museossa olisi lattiaa, joka reagoisi jos sitä koskettaa. Kuvittelin ihan erilaista näyttelyä, koska mummi ei paljon kertonut tästä, sanoo Maria Berghäll.
– Tosi mielenkiintoinen ja uudenlainen. En tiennyt, että tällaista taidetta olisi olemassa, mutta kyllä kai taide voi olla mitä tahansa, komppaa Markus Berghäll.
Kaupungissa aina tilaa taiteelle
Museonjohtajan mukaan Amos Rex istuu hyvin Helsingin keskustan kulttuuritarjontaan esimerkiksi Kiasman, Ateneumin, Musiikkitalon ja tulevan Oodi-kirjaston rinnalle.
– Emme ole kilpailijoita, vaan yhteistyökumppaneita. Yhdessä ollaan paljon enemmän kuin osiemme summa, Kartio sanoo.
Kartion mukaan yksi Amos Rexin erityispiirre on sen arkkitehtuuri. Hän iloitsee siitä, että kaupunkilaiset tuntuvat jo ottaneen Lasipalatsin sisäpihalla sijaitsevat, museon kattoikkunoiden virkaa ajavat kummut omakseen.
– Me ollaan kohtaamispaikka monella tavalla. Kohtaamispaikka aikakausien, ja tietysti ennen kaikkia ihmisten ja taidemuotojen välillä. Tämmöinen urbaani leikkikenttä.
