Amnesty: Suuryritykset käyttävät lapsityövoimalla tuotettua palmuyöljyä – mukana Suomessakin tuttuja brändejä

Järjestö kertoo tuoreessa raportissaan, että maailman suosituimmat elintarvike- ja päivittäistavarayritykset käyttävät kyseenalaisissa oloissa Indonesiassa tuotettua palmuöljyä. Jopa kahdeksanvuotiaita lapsia on pakotettu tekemään töitä vaarallisissa oloissa.

Amnesty tutki maailman suurimman palmuöljyn tuottajan, eli singaporelaisyritys Wilmarin plantaaseja Indonesiassa.

Wilmar tuottaa palmuöljyä yhdeksälle globaalille suuryritykselle, AFAMSAlle, ADM:lle, Colgate-Palmolivelle, Elevancelle, Kellogg’sille, Nestlélle, Procter & Gamblelle, Reckitt Benckiserille ja Unileverille.

Käytetäänkö kyseenalaista öljyä Magnum-jäätelöissä ja Pantene-shampoissa?

Amnestyn mukaan yritykset näyttävät sulkevan silmänsä niiden hankintaketjuissa tapahtuvalta työntekijöiden hyväksikäytöltä.

– Colgaten, Nestlén ja Unileverin kaltaiset jättiyritykset vakuuttavat kuluttajille, että niiden tuotteissa käytetään eettisesti kestävää palmuöljyä. Raporttimme kuitenkin osoittaa niiden hankkivan palmuöljyä oloista, jotka ovat kaikkea muuta kuin kestäviä ja eettisiä., Amnestyn oikeudellinen asiantuntija Mikko Aarnio sanoo järjestön tiedotteessa.

– Suuret brändit hyötyvät vastenmielisistä ihmisoikeusloukkauksista. Havainnot ovat järkyttäviä kuluttajille, jotka pyrkivät tekemään kestäviä valintoja ostamalla eettisinä markkinoituja tuotteita.

Amnesty vaatii yrityksiä kertomaan, käytetäänkö kyseenalaisesti tuotettua palmuöljyä tunnetuissa tuotteissa, kuten esimerkiksi Magnum-jäätelössä, hammastahna Colgatessa, Knorrin keitoissa, Kitkat-suklaassa tai Pantene-shampoissa.

Lapsityövoimaa ja vaarallisia torjunta-aineita

Amnesty haastatteli raporttiaan varten 120 ihmistä, jotka työskentelevät Wilmarin kahden tytäryhtiön ja kolmen alihankkijan plantaaseilla Sumatralla ja Kalimantanissa Indonesiassa.

Raportti paljastaa, että 8–14-vuotiaat lapset tekevät vaarallista työtä Wilmarin tytäryhtiöiden ja alihankkijoiden plantaaseilla. Lapset työskentelevät ilman asianmukaisia suojavarusteita, vaikka plantaaseilla käytetään myrkyllisiä torjunta-aineita. He kantavat öljypalmujen hedelmiä 12–25 kilon painoisissa säkeissä. Osa lapsista on joutunut jättämään koulun kesken auttaakseen vanhempiaan. Osa työskenteli koulupäivän jälkeen, viikonloppuisin ja lomilla.

Eräs 14-vuotias poika kertoi jättäneensä koulun kesken 12-vuotiaana auttaakseen isäänsä. Hänen isänsä oli sairas, eikä kyennyt täyttämään työnantajan asettamia tavoitteita. Myös pojan 10- ja 12-vuotiaat sisarukset tekevät töitä plantaasilla koulupäivien jälkeen.

Naistyöntekijöihin kohdistuu puolestaan syrjiviä käytäntöjä. Heille ei tarjota pysyviä työsuhteita tai sosiaaliturvaa, kuten terveysvakuutusta tai eläkettä.

Amnesty löysi myös pakkotyöksi laskettavia tapauksia. Naisia on myös kiristetty tekemään töitä uhkaamalla heitä palkkojen maksamatta jättämisellä tai palkan pidättämisellä. Naistyöntekijät altistuvat myös vaarallisille kemikaaleille.

Indonesiassa on vahva työlainsäädäntö, jonka nojalla monet näistä tapauksista ovat laittomia. Lakeja kuitenkin toteutetaan heikosti.

Amnesty vaatiikin  Indonesian hallitusta tehostamaan työlakien valvontaa sekä tutkimaan raportissa listatut ihmisoikeusloukkaukset.

”Asiakkailla on oikeus tietää”

Amnestyn mukaan Wilmar myöntää, että sillä on työntekijöihin liittyviä ongelmia.

Palmuöljyn tuottamisen eettisyyttä seuraava Kestävän palmuöljyn yhdistys RSPO on luokitellut Amnestyn raportissa tutkituista viidestä tuottajasta kolmen palmuöljyn kestäväksi kaikista ongelmista huolimatta. Elin perustettiin vuonna 2004, jotta palmuöljyn tuotantoketjuista paljastuneet lähinnä ympäristöongelmiin liittyneet skandaalit saataisiin loppumaan.

– Yritykset käyttävät RSPO:n sertifikaattia suojanaan välttääkseen tarkemman huolellisuuden ja hankintaketjun tutkimukset. Nämä yritykset esittelevät paperilla vahvoja vastuullisuuskäytäntöjään, mutta yksikään niistä ei kyennyt osoittamaan, että ne olisivat tunnistaneet Wilmarin tuotantoketjuun liittyvät ilmeiset riskit, Aarnio sanoo.

Yritykset salaavat sen, missä tuotteissa kyseenalaisesti tuotettua palmuöljyä käytetään. Amnesty vaatiikin niiltä läpinäkyvyyttä tuotantoketjujen eettisyydestä. Asiakkailla on oikeus tietää, miten kauppojen hyllyiltä löytyvien tuttujen tuotteiden raaka-aineet on tuotettu.