Alex-kirjan paljastus: Stubb teki luopumispäätöksen jo ennen puheenjohtajakisaa

Luopumispäätös syntyi ystävänpäivänä helmikuussa 2016 juoksulenkillä vaimon kanssa Espoon rantaraitilla. Päätöksestään hän kertoi vain yhdelle poliitikolle: Petteri Orpolle.

Stubb kutsui silloisen sisäministeri Orpon kävelylle Helsingin keskustaan Espalle ja ilmoitti hänelle suunnitelmistaan. Kirjassaan Stubb kertaa tapahtumia näin:

Olen viime aikoina miettinyt tulevaisuutta. Homma rupeaa olemaan raiteilla, mutta en pysty viemään puoluetta eduskuntavaaleihin 2019, sanoin Petterille.

Kerroin, että aion olla kokoomuksen puheenjohtaja vielä vuoden tai kaksi. Toivoin, että Petteri olisi seuraajani. Oli aika ruveta valmistelemaan siirtymää.

"Siirtymä" tapahtui toisin kuin Stubb kaavaili. Maaliskuussa kuplinta Stubbin syrjäyttämiseksi voimistui kokoomuksen eduskuntaryhmässä. Urheilulehdessä ilmestyi tuolloin juttu, jonka mukaan Hjallis Harkimo harkitsi lähtemistä puheenjohtajaehdokkaaksi.

Eihän Hjalliksella olisi ollut mitään mahdollisuuksia, mutta se oli osa epävakauttamisprosessia.

Huhtikuun lopulla Stubb oli Amsterdamissa euroryhmän kokouksessa, kun hän lauantai-iltana Schipholin lentokentän vip-tilassa sai puhelinsoiton. Soittaja oli Orpo, joka oli käynyt Luxemburgissa tapaamassa Jan Vapaavuorta. Orpolla kesti hetken ennen kuin hän pääsi asiaan. Stubb muistelee puhelua kirjassaan näin:

"Paine puolueen sisältä on niin kova, että minun on pakko lähteä ehdolle puheenjohtajaksi", Orpo sanoi.

Lävitseni iski tyhjyys.

"Oletko ihan varma?" sain kysyttyä. "Etkö voi odottaa vielä vuotta?"

"Valitettavasti näyttää siltä, että en voi."

Kouristus tuntui sisimmässä.

Paine Orpoa kohtaan oli ollut suurta, että tämä lähtisi haastamaan Stubbin. Alex-kirjassa asiaa pohditaan näin:

Sauli Niinistön roolista spekuloitiin kulisseissa ja julkisuudessa. Itse en usko, että modernissa parlamentaarisessa demokratiassa tasavallan presidentti sekaantuisi päivänpolitiikkaan. Suomihan ei onneksi enää ole mikään Kekkoslandia.

Vaikka Stubb oli jo aiemmin päättänyt luopua puoluejohdosta vuoden tai kahden päästä, hän halusi silti taistella puheenjohtajan paikasta. Ennen Lappeenrannan puoluekokousta Stubb soitti noin tuhat puhelua.

En ole koskaan luovuttanut missään, paitsi kerran Tukholman maratonilla.

Kärsittyään tylyt tappiolukemat Lappeenrannan puoluekokouksessa Stubb kiitteli kyyneleet silmissä isäänsä ja vaimoaan, ja vannoi tukeaan uudelle puheenjohtajalle.

Orpo tarjosi heti puoluekokousviikonlopun jälkeen Stubbille useita vaihtoehtoja: ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, suuren valiokunnan puheenjohtaja, eduskunnan varapuhemies. Stubb kiitti, mutta väistyi sivuun ja kehotti Orpoa rakentamaan oman tiiminsä.

Samalla Stubb päätti vetäytyä kaikesta julkisuudesta Suomessa. Kahdesta syystä: rauha perheelle ja työrauha hallitukselle ja uudelle puoluejohdolle.

Julkisuuteen liittyi myös turvallisuusaspekti. Mitä vähemmän näkyvyyttä, sen vähemmän vihapuhetta ja tappouhkauksia.

Kotimaiseen julkisuuteen Stubb palasi uudestaan loppukeväästä. Ensin Martti Ahtisaari pyysi Stubbia rauhanvälitysjärjestönsä Crisis Management Initiativen (CMI) hallituksen puheenjohtajaksi ja myöhemmin Stubbille avautui paikka Euroopan Investointipankin varapääjohtajana.

Ja tänään sitten julkistettiin Karo Hämäläisen ja Alexander Stubbin Alex-kirja. 

Lihavoidut ja kursiivilla kirjoitetut osuudet ovat suoria lainauksia Alex-kirjasta.