Miksi vanhemmuus on äärimmilleen latautunutta juuri nyt? Mitä ihmiset harrastavat, kun harrastavat "liinailua"? Näitä ja muita kiperiä kysymyksiä kysytään Anu Silfverbergin kirjassa Äitikortti – kirjoituksia lisääntymisestä.
On mahdotonta olla äiti ottamatta kantaa erilaisiin ideologioihin ja vauvan hoitotapoihin. Jos niistä ei ole kiinnostunut, on se kannanotto sinällään. Vauvat ja niiden hoitaminen on nettikeskustelujen ja blogien ydintä, ja niissä keskusteluissa äidit eivät ole toisiaan kohtaan empaattisia, vauvaa voi hoitaa vain oikein tai väärin. Jokainen pienen lapsen äiti tai sellaiseksi aikova on varmasti huomannut yllä olevat asiat tai ollut onnekas tuttavapiirinsä ja Google-osumiensa kanssa. Tähän soppaan oman lusikkansa pistää Äitikortti – kirjoituksia lisääntymisestä -kirjan kirjoittanut Anu Silfverberg, tarkkanäköisellä ja henkilökohtaisella otteella.
Äitikortti on esseekokoelma, jossa Silfverberg käy läpi äitiyttä hyvin henkilökohtaisesti, lapsettomuuspelon kautta vauvan ensimmäiseen vuoteen. Kirjassa käydään läpi vanhemmuuteen liittyviä asioita synnytystä, imetystä ja ajatusmalleja kuten sitä, että useita asioita vanhemmuudessa perustellaan tai suorastaan vaaditaan, koska ne ovat luonnollisia. Luonnollisuudesta Anu Silfverberg kirjoittaa muun muassa näin:
"Luonnollisuuden hyvyyteen viitataan myös, kun puhutaan rintaruokkimisesta julkisella paikalla. Imetys on luonnollisinta mitä on, ja siksi sitä pitäisi voida tehdä esimerkiksi ravintolassa…
…Ne, joita julkinen imettäminen häiritsee, nimittäin sanovat seuraavaksi: ravintolassa ei myöskään naida tai paskanneta, vaikka molemmat ovat tunnetusti luonnollisia toimia. He ovat aivan oikeassa. Ja nyt rintaruokkijat loukkaantuvat, koska heistä kuulostaa siltä kuin heidän lapsensa ihanaa ruokahetkeä verrattaisiin paskantamiseen.
Ikäväkseni minun on sanottava: te kerjäsitte tätä."
Kirja ei kuitenkaan suhtaudu äitiyteen kielteisesti, tylysti tai aliarvioiden, päinvastoin. Aiheiden kimppuun on käyty aidon hämmästyksen vallassa, samaan aikaan vereslihalla pohtien omaa äitiyttä. Ideologioiden ja käsitysten tuuletuksen lisäksi kirjassa on paljon intiimiä kuvausta äitiyden tunteista, miltä synnytys tuntuu ja miksi oman pään ullakolle muuttaa hullu nainen, kun imetys ei meinaa onnistua.