Vaikeasti liikuntavammaisen 20-vuotiaan Jeren äiti on hyvin surullinen tavasta, jolla hänen poikaansa kohdellaan kunnan asumispalveluyksikössä. Muutos huonompaan tapahtui sen jälkeen, kun palvelu kilpailutettiin viime keväänä.
Jere syntyi täysin terveenä, mutta kahdeksan kuukauden ikäisenä hänellä todettiin vakava perinnöllinen sairaus. Se vei pojan liikuntakyvyn.
– Ei meitä Suomessa ole kuin kaksi perhettä, joiden lapsilla on tämä sairaus, Jeren äiti Maarit sanoo erittäin harvinaisesta diagnoosista.
Poika varttui vanhempiensa ja sisarustensa luona lapsuuden ja teini-iän. Liikuntavamman takia hän tarvitsee jatkuvaa apua arkisessa elämässä eikä selviä yksin.
Kaksi vuotta sitten Jere muutti 18-vuotiaana asumispalveluyksikköön, jossa asuu muitakin erityistä huolenpitoa tarvitsevia nuoria. Hänellä on oma yksiö ja asukkaille on myös yhteiset tilat. Yksikössä Jereä hoidetaan ryhmämuotoisesti, mutta jokaiselle asukkaalle on nimetty oma ohjaaja jokaiseen vuoroon. Ohjaaja vastaa asukkaan tarpeista.
– Jere lähti omaan elämään ja kotiin omasta halustaan, ihan kuten kaikki muutkin nuoret. Minusta se oli tosi tervettä ja normaalia. Ei ole tarkoitus kasvattaa mitään peräkammarin poikaa, äiti sanoo.
Ensimmäinen vuosi asumisyksikössä meni hyvin.
– Hän muutti sinne tosi onnellisena, tykkäsi olla paikassa ja oli kiva käydä hänen luonaan kylässä.
