Äiti ja isä syyttivät vauvansa luunmurtumista koiraa: Ei voi koko ajan seurata

Äiti ja isä kiistivät syyllistyneensä rikokseen. Molemmat esiintyivät oikeudessa hyvin tyynesti.

- Yhdessä olemme [isän] kanssa hoitaneet, mielestäni hyvin. Ihan normaalia vauva-arkea.

Oletteko milloinkaan havainnut, että [isä] olisi tehnyt minkäänlaista ruumiillista väkivaltaa? kysyi lapsen edunvalvoja.

- En.

Entä mitään tapaturmaa?

- Ei tule kyllä mitään mieleen.

9 luunmurtumaa, 1 murtumaepäily

Kysymys on syksyn 2009 tapahtumista Haapajärvellä Pohjois-Pohjanmaalla. Heinäkuussa syntyneeltä tyttövauvalta löytyi neuvolakäynnin yhteydessä ruhjeita, joiden vuoksi lapsi lähetettiin röntgentutkimuksiin.

Vammojen järkyttävä laajuus selvisi vasta Oulun yliopistosairaalassa. Murtumia oli ympäri kehoa: kylkiluissa, reisi- ja sääriluissa, vasemman jalkapöydän luussa, oikeassa solisluussa, molempien käsien värttinä- ja kyynärluissa sekä vasemmassa olkaluussa.

Vammat ovat syntyneet lääkäreiden mukaan sinä aikana, kun lapsi on ollut iältään 1-2,5 kuukautta.

Lääkäreiden mukaan vammat ovat voineet syntyä ainoastaan suurienergisen onnettomuuden, kuten autokolarin, tai rajun ulkoisen väkivallan seurauksena.

Isä: Koira kävi pinnasängyssä

Äiti ja isä kuitenkin pitivät ainoana mahdollisena vammojen aiheuttajana perheen hoidossa ollutta sekarotuista koiraa.

- Ainoa, mikä tulee mieleen, on tämä koira. Eihän koko ajan pysty seuraamaan koiraa, mitä se tekee. Lapseen tottumaton, eihän sitä ikinä tiedä, äiti totesi.

Äiti kuitenkin myönsi, ettei vauvasta löytynyt yhtään kynnen- tai hampaanjälkeä.

Isä kertoi hoitokoiran olleen perheen kerrostalokaksiossa jatkuvan valvonnan alaisena parin viikon ajan. Valvonta petti ainoastaan kerran. Eräänä yönä isä kertoi heränneensä vauvan itkuun, kun 60-kiloinen rottweilerin ja noutajan risteytys oli vauvan pinnasängyssä.

- Hoidimme [tyttöä] parhaalla mahdollisella tavalla.

- Yllätin koiran, että se oli [tytön] päällä. Pinnasänky oli meidän sänkymme jalkapäässä. Koira pääsi sängystä pinnasänkyyn.

Koiran tassut olivat olleet isän mukaan vauvan rinnan päällä. Minkäänlaisia vammoja hän ei lapsessa tuolloin havainnut.

- Samanlainen iloinen ja tyytyväinen vauva kuin yleensä.

Isä myönsi kysyttäessä, että tilanne on hyvin outo. Vauva on ollut ainoastaan äidin ja isän hoidossa, eikä heillä ole kertomansa mukaan tarkkaa kuvaa, miten vammat ovat syntyneet.

- Edelleen tämä tuntuu minustakin käsittämättömälle, tämmöinen määrä murtumia, kun ei ole itse aiheuttanut niitä. Edelleen olen sitä mieltä, että tämä koira on tehnyt ne.

Virallinen syyttäjä tyytyi hovin päätökseen

Kummallista jutussa on myös se, ettei virallinen syyttäjä hakenut korkeimmalta oikeudelta lainkaan valituslupaa.

Valituksen takana on lapsen edunvalvoja, joka joutui myös täsmentämään syytettä korkeimmalle oikeudelle. Toissijaisen syytteen mukaan vanhemmat ovat syyllistyneet rikokseen laiminlyödessään velvollisuutensa huolehtia lapsen turvallisuudesta. On epäselvää, ottaako korkein oikeus täsmennystä huomioon.

Aiemmin sekä Ylivieska-Raahen käräjäoikeus että Rovaniemen hovioikeus ovat päätyneet hylkäämään syytteen.

Rovaniemen hovioikeuden mukaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä toinen vanhemmista tai molemmat olivat teon takana. Kuitenkaan koska ei tiedetty varmuudella, kumpi vanhemmista oli vammojen aiheuttaja, kumpaakaan ei tuomittu.

Virallisen syyttäjän käräjäoikeudessa esittämän kannanoton mukaan ehdollinen tuomio on tässä tapauksessa riittävä.

- Minulla ei ole paljon muuta sanottavaa kuin se, että kunpa vain tämä oikeushelvetti nyt loppuisi, isä totesi loppupuheenvuorossa.

Äidin oikeusavustaja, asianajaja Tapani Takala puolestaan ei pidä mahdollisena, että vanhempia tuomittaisiin lainkaan.

- Tässä tapauksessa vaihtoehtoja [vammojen syntymiseen] on aivan huikea määrä.

Korkein oikeus pohtii päätöstään asiassa kesän yli. Lapsen edunvalvoja Seppo Pirttikoski kertoi, että tällä hetkellä tyttö on ainakin fyysisesti toipunut vammoistaan täysin. Hänet otettiin huostaan heti, kun vammojen laajuus selvisi.

- Hän on 4-vuotias terve tyttö.

Päivi Hannulan blogi: Peukalonpään kokoinen mustelma