Suomi 2014. Ohjaus: Juha Lehtola. Käsikirjoitus & ohjaus: Juha Lehtola. Tuotanto: Pauli Pentti, Liisa Penttilä. Kuvaus: Hena Blomberg. Leikkaus: Harri Ylönen. Musiikki: Timo Hietala. Pääosissa: Esa Nikkilä, Kari Hietalahti, Maria Heiskanen, Tommi Korpela, Susanna Haavisto, Esko Salminen, Sulevi Peltola. Kesto: 122 min.
Tapahtunutta on joskus mahdoton ymmärtää. Ainakin jos sattuu olemaan 11-vuotias poika, joka menettää molemmat vanhempansa auto-onnettomuudessa.
Oliver (Esa Nikkilä) ei osaa käsitellä saati tajuta rajua menetystään. Aikuisten maailmassa itketään, lausutaan lohduttavia sanoja ja järjestetään hautajaiset. Oliver lähestyy kipukohtaa pragmaattisesti kuin salapoliisi – hän haluaa tietää, mikä onnettomuuden aiheutti. Isä ei ajanut ylinopeutta, vain se tuntuu olevan pojalle selvää.
Juha Lehtolan ohjaama ja käsikirjoittama Aikuisten poika (2014) on viehättävän vähäeleinen elokuva vaikeasta aiheesta. Se ei mässäile surulla tai säälillä, vaan seuraa lasta tämän omilla ehdoilla, lapsen tasolta.
Aikuisten poika on tarina totuuden kohtaamisesta. Tosipaikan eteen ei joudu ainoastaan Oliver vaan myös hänen uusi ystävänsä Joonas (Kari Hietalahti), jolla on jo vuosia kestänyt salasuhde naimisissa olevan Katrin (Maria Heiskanen) kanssa.
Hienointa Aikuisten pojassa on Oliverin ja Joonaksen ystävyys; se, miten äkkiväärästä tutustumisesta versoo molempia kasvattava kaveruuden kokemus. Joonaksen ohella Oliver löytää lupsakat isähahmot naapuruston elokuvateatterinpitäjistä, Jaakosta (Esko Salminen) ja Rafusta (Sulevi Peltola). Tanskalaisia 1970-luvun pehmopornoleffoja pyörittävä kaksikko on Lehtolan elokuvan ilopilleri.
Vaikka Aikuisten poika on Lehtolan ensimmäinen teatterielokuva, on ohjaaja kaikkea muuta kuin keltanokka alallaan. Television ja teatterin piirissä sekä käsikirjoittajana että ohjaajana meritoitunut tekijä osoittaa hallitsevansa myös valkokankaan.
Aikuisten poika ei kikkaile visuaalisuudella, Tampereelle sijoittuvan draaman yleisilme on päinvastoin tyynnyttelevän arkinen. Pinnan alaisissa tunteissa ei silti pihtailla. Katharsista tavoitellaan, hetkittäin hammasta purren, välillä vapauttavan huumorin höystämänä.
Lehtola tarkastelee aikuisten ja lasten maailmojen kohtaamisia viisaalla varovaisuudella. Itsestäänselvyyksiä on syytä kaihtaa, ja toisinaan ratkaisut löytyvät hämmentävistä yhteentörmäyksistä.
Nuori Esa Nikkilä on kerrassaan erinomainen esikoisroolissaan. Kokeneiden näyttelijöiden seura ei jähmetä pojan suoritusta hetkeksikään. Mieleen painuu myös Kari Hietalahti, joka rakentaa konkurssin kokeneesta reppanasta omanarvontuntoisen, sympaattisen suomalaismiehen.