Suomessa keskeytetään vuosittain noin 10 000 raskautta. Suuri osa naisista selviää kokemuksesta hyvin, vaikka yhteiskunta tuntuu vaativan heiltä katumuksen tunteita.
Suomessa keskeytetään vuosittain noin 10 000 raskautta. Vuonna 2009 hieman yli 90 prosenttia aborteista tehtiin sosiaalisiin syihin vedoten. Tällainen syy voi olla esimerkiksi se, että lapsia on jo useita, opinnot ovat kesken tai parisuhde on juuri päättynyt, kertoo Abortti ja siitä selviytyminen -teoksien kirjoittanut psykologi Viveka Kauranen.
– Käytännössä abortin saa, jos sen tarvitsee tai haluaa, Kauranen sanoo.
Vaikka sosiaalinen syy raskaudenkeskeytykseen löytyy lähestulkoon jokaisen naisen elämästä, saattaa perusteen esittäminen tuntua vaikealta.
– Osa naisista kokee hankalana, ettei syyksi riitä, että itse arvioi abortin olevan paras ratkaisu ja tahtoo tehdä sen. Saattaa tuntua loukkaavalta ja hankalalta, että pitää sanoa joku muu syy kuin mikä se oikeasti on, Kauranen kuvaa.
– Psyykkisen selviytymisen kannalta olisi hyvä, että nainen voisi keskittyä pohtimaan sitä, mikä se hänen tilanteensa on sellaisena kuin se hänelle on, eikä tarvitsisi miettiä, että miten muotoilen tämän tilanteen niin, että se vastaa lain edellytyksiä.
Kauranen: Kaikkia vaihtoehtoja kannattaa pohtia
Ei-toivottuun raskauteen on kolme ratkaisua: keskeyttää raskaus, antaa lapsi adoptioon tai pitää lapsi. Aborttia harkitsevaa Kauranen kehottaa pohtimaan kaikkia vaihtoehtoja perusteellisesti: mitkä ovat erilaisen ratkaisujen hyvät ja huonot puolet? On myös tärkeää saada tukea pohdinnalle.
– On tärkeää, että voi rohkaistua niin, että asiaa voi ajatella eri kanteilta, uskaltaa miettiä niitä kaikkia vaihtoehtoja, punnita rinnakkain. Kuulostelee sitä, miltä eri vaihtoehdot tuntuvat, rauhassa tekee tilaa harkinnalle, Kauranen sanoo.
– Ja jos vain mahdollista, niin uskaltautuisi tukeutumaan myös läheisiinsä. Ei kannata puhua semmoiselle läheiselle, josta tietää jo etukäteen, että se on jotenkin hanakalaa. Puhuu sellaiselle, jonka kokee turvallisena ja luotettavana.
Kaurasen psykologina kohtaamien naisten tarinoissa kuuluu se, että kaikesta huolimatta on olemassa "hyviä ja huonoja syitä" keskeyttää raskaus.
– Osa naisista kokee, että lääkärillä oli eri linja, jota tämä olisi halunnut ajaa läpi tai kyseenalaistaa naisen päätöstä tavalla tai toisella. Kohtaamiset eivät aina suju pelkässä yhteishengessä. Naiselle saattaa tulla tunne, että mä en tullut yhtään kuulluksi eikä tilannetta kohdattu. Jäi olo, että lääkärillä oli oma näkemys, jota hän yritti ajaa.
Kauranen kuitenkin korostaa, että yleisesti suomalaiset lääkärit ja hoitajat tekevät hyvää työtä ja osaavat kohdata potilaan, joten ongelmatapaukset ovat vähemmistössä.
"Koska syyllisyys iskee?"
Kaurasen mukaan aborttia koskeva julkinen keskustelu keskittyy usein vain abortin eettiseen oikeutukseen ja korostaa raskaudenkeskeytyksen negatiivisia vaikutuksia naisen elämässä. Tutkimusten mukaan naiset kuitenkin selviytyvät abortista yleensä hyvin.
– Julkisessa keskustelussa on aika vahvasti sellainen kuva, että naiset ihan muuten vaan päätyvät keskeytyksiin, ja että kyllä olisi pitänyt hommansa hoitaa paremmin. Sävy on herkästi sellainen, joka ei minusta vastaa todellisuutta.
Julkinen keskustelu on usein kärjistettyä ja syyttelevää. Yhteiskunta tuntuu vaativan aborttiin päätyneiltä naisilta katumusta. Kaurasen mukaan tämä teema nousee toisinaan esiin.
– Myös naiset, joilla keskeytys on mennyt ihan hyvin – jotka pystyivät päätymään ratkaisuun niin, että se oli heistä hyvä ratkaisu ja sietämään sitä ristiriitaisuutta, mitä siinä on – saattavat pohtia, että apua, koskahan se syyllisyys iskee, kun aina puhutaan siitä, Kauranen kuvaa.
– Olen kuulut, että jotkut lääkärit sanovat abortin harkintatilanteessa, että "muista sitten, että tämä saattaa sua vielä vuosien päästä alkaa vaivata". Ikään kuin annetaan sellainen ohjeistus.
Kauranen muistuttaa, että kaikenlaisten tunteiden kokeminen raskauden keskeytyksen jälkeen on normaalia.
Kauranen sanoo, että lääkärin tulee tietenkin kertoa erilaisista mahdollisuuksista ja tuntemuksista, ja joitakin päätös voi todella vaivata. Informaatio kuitenkin annetaan tietyntyyppisellä tavalla, joka ei päde kaikkien naisten elämässä.
– Esimerkiksi tiedetään, että aivoinfarktin jälkeen toipumisvaiheeseen kuuluu, että monet kärsivät mielialan laskusta ja tulee masennusoireita. Mutta ei lääkäri sano näille potilaille, että "me ollaan selvitty tästä infarktista ja tilanne on ihan hyvä, mutta muista nyt sitten, että saatat masentua, ja puolisokin saattaa masentua". Se tieto annetaan eri tavalla: kerrotaan, että saattaa tulla tällaista mielialaoiretta, mutta sitä sitten hoidetaan ja tästä selvitään. Se on erilainen informaationantamistilanne kuin mitä aborttia harkitseva saa.
Vinoutunut keskustelu
Tutkimusten mukaan nainen siis selviää abortista hyvin, mutta julkisessa keskustelussa viljellään mielikuvaa salailusta ja hiljaisesta kärsimyksestä, jonka päätös aina aiheuttaa. Eikö tämä ole hieman ristiriitaista?
Kaurasen mukaan esimerkiksi netin keskustelupalstoilla tarinansa jakaa todennäköisemmin nainen, joka kokee jääneensä vaille tukea tai tulleensa syyllistetyksi. Naisella ei välttämättä ole tarvetta jakaa kokemuksiaan, mikäli abortti sujui odotetusti eikä kuohuttanut suuresti suuntaan tai toiseen.
Kaurasen mukaan raskaudenkeskeytys ei ole asia, joka naisilla on velvollisuus tunnustaa tai raportoida muille. Asiat kuitenkin voisivat muuttua: Kauranen ottaa esimerkiksi spontaanin keskenmenon, jota koskeva keskustelu on avartunut Suomessa.
– Sekin oli jonkin aikaa sitten vielä asia, josta ei ollut tapana puhua. Nykyään se on jo sellainen, mikä tunnustetaan ja tunnistetaan. Ei niin, että nyt kaikkien naisten täytyy alkaa puhua aborttikokemuksistaan. Mutta jos asian kanssa olisi helpompi olla ja päästäisiin paremmin paneutumaan abortin syihin, olisi helpompi vähentää aborttimääriä.
Kaurasen mukaan keskustelun avartuminen voisi johtaa siihen, että raskaudenkeskeytyksen sijaan adoptio tulisi houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi.
– Ei-toivottu raskaus on sinänsä sellainen tabu. Ei ole helppoa olla ison mahan kanssa, ja sitten kun tutun tuttu tulee onnittelemaan, niin sanoa että tämä on epätoivottu raskaus ja aion antaa lapsen adoptioon. Onhan sekin vaikeaa. Ajattelen, että keskustelun avautuminen auttaisi monilla tavoilla selviytymisessä, Kauranen sanoo.
Kuuntele Viveka Kaurasen haastattelu: Aborttikokemus on Suomessa edelleen tabu
Teksti ja kuvat: Maria Aarnio