Maailmanmatkaaja, kääntäjä ja kirjailija Kyllikki Villa kiinnostui matkailusta jo lapsena. Avioeron jälkeen hän pakkasi laukkunsa, nappasi tyttärensä kainaloon ja hyppäsi rahtilaivan kyytiin. Siitä lähtien veri veti naista etenkin valtamerien pauhuihin. Nyt 86-vuotiaana Villa kaipaa merta, mutta valtameri on vaihtunut kuntoutusaltaaseen.
– Kiinnostus matkailua kohtaan alkoi, kun asuin lapsena Kajaanissa. Oli jännittävää tulla yöjunalla Etelä-Suomeen sukulaisten luokse. Sitten aloin leikkiä matkaleikkejä, Kyllikki Villa muistelee.
Ensimmäiseksi ulkomaanmatkakseen Villa mainitsee lotta-komennuksen, joka suuntautui vuonna 1941 Vienan Karjalaan. Muualle ei 1940-luvulla päässyt, mutta 1950-luvulla tilanne muuttui. Villa matkusti ex-miehensä kanssa lentäen Etelä-Eurooppaan, muun muassa Italiaan ja Kreikkaan.
– Vuonna 1965 en ollut enää naimisissa, jätin vakituisen työpaikkani ja heittäydyin vapaaksi suomentajaksi. Silloin kiinnostuin höyrylaivoista ja lähdin viisi ja puolivuotiaan lapseni kanssa Puolaan. Matka kesti kuukauden. Huomasimme, että höyrylaivassa oli kivaa, emmekä tulleet merikipeiksi.
Seuraavana vuonna Kyllikki Villa meni Suomen höyrylaivaosakeyhtiöön selvittämään matkustusmahdollisuuksista. Sen seurauksena Villa ja hänen tyttärensä päätyivät matkustamaan Kreikkaan ja Portugaliin.
"Olen epäseurallinen"
Matkustaminen rahtilaivassa oli Villan mielestä mukavaa ja jopa ylellistä. Matkat tehtiin usein kesällä, kun Villan Saara-tytär tuli kouluikään. Etelä-Amerikan Uruguayhyn suuntautunutta matkaa varten Villa pyysi Saaralle vapaata koulusta. Matka kesti tasan sata päivää. Kouluun oltiin yhteydessä myös vuoden 1971 Japanin-matkan tiimoilta.
– Menimme Japaniin ja olimme varanneet Havaijin Honolulusta paluumatkalle paikat, mutta jouduimme jäämään Honoluluun lakon vuoksi. Lakko kesti viisi viikkoa. Lapsi oli silloin 11-vuotias, ja kirjoitimme kouluun, että paluu viivästyy.
Matkoillaan Villa teki töitä, suomensi ja kirjoitti. Puolalaisilla laivoilla matkusti paljon eläkeläisiä Euroopan eri maista. He olivat jättäneet laivoihin kirjoja, joita Villa lueskeli merimatkoilla mielellään. Seurasta hän ei niinkään välittänyt.
