Tasangoilla viihtyvä biisoni elää nyt myös Pohjanmaalla.
Leander Forsblom, 24, hyppää pick upinsa kyytiin stetson päässä ja viittoo meitä seuraamaan. Ähtävältä lähdetään ajamaan yhdeksän kilometriä, kunnes metsätie päättyy suureen lumiseen metsäaukioon. Biisonit ottavat heti vähän etäisyyttä tulijoihin.
– Ne ovat hyvin arkoja eläimiä ja siinä mielessä myös vaarallisia. Elleivät ne pääse pakenemaan, ne voivat hyökätä, tietää tuimailmeisiin otuksiin perehtynyt Leander.
Biisonien käsittely onkin vaatinut paljon opettelua. Ne on saatava pidettyä paikallaan esimerkiksi eläinlääkärin käyntiä varten. Ne myös oppivat tuntemaan isäntänsä ja luottamaan tähän – tuttuun ruoa tuojaan.
– Biisoniuros painaa jopa tuhat kaksisataa kiloa, joten sellaista ei selkäänsä halua saada, nauraa Leander.
Mutta miksi ihmeessä Leander innostui biisoneista?
– Olin lapsena hirveän innostunut villin lännen tarinoista. Päätin että aikuisena minusta tulee jonkin sortin farmari, kertoo Leander.
