Istvan Biro tapaa säännöllisesti Unkarissa asuvia lukioaikaisia ystäviään sekä opettajaa, jonka kautta hän sai alkujaan yhteyden suomalaiseen vaimoonsa Liisaan.
Istvan Biro on asunut Suomessa vuodesta 1957. Menneisyys Unkarissa kulkee yhä vahvasti mukana.
− Minulla on lukioajan ystäväporukka, jonka kanssa kontakti on säilynyt tähän päivään asti, Biro kertoo.
Lukion päätteeksi koulutoverit tapasivat viiden vuoden välein. Vähitellen tapaamiset tiivistyivät vuosittaiseksi perinteeksi.
− Meitä on vielä jäljellä 12 hengen porukka, joka kokoontuu joka vuosi Unkarissa samassa paikassa, jossa valmistuimme.
Opettaja pitää jöötä
"Koululaisten" kokoontumisesta ei tulisi mitään ilman johtohahmoa: tänä vuonna 93 vuotta täyttävää lukioaikaista opettajaa, joka saapuu paikalle pitämään jöötä.
− Opettajamme on yhä teräskunnossa. Hän pitää kokoontumisten alkuun nimenhuudon. Pidämme puolen minuutin hiljaisuuden niiden kohdalla, jotka eivät ole paikalla. Sitten opettaja jakaa puheenvuorot. Jokainen kertoo viiden minuutin ajan elämästään edellisestä tapaamisesta kyseiseen hetkeen.
Kuulumisten vaihdoin jälkeen lukiotoverit lähtevät ravintolaan syömään ja jatkavat vielä iltaa jonkun lähistöllä asuvan kodissa.
− Tällainen yhteydenpito onnistuu vain sellaisella porukalla, joka on elänyt ja kokenut meidänlaisen poliittisen ajan. Suomessa armeija hitsaa ihmisiä yhteen samalla tavalla, Biro pohtii.