Viikonloppuna pidetyt seurakuntavaalit eivät vetäneet nuoria uurnille.
– Nyt pitää pohtia, miksi seurakuntavaalit eivät kiinnosta nuoria. Kirkko tekee paljon työtä nuoren polven eteen, mutta jos päätöksentekoon ei haluta mukaan, pitää miettiä uusia keinoja, pohtii tutkija ja sosiologi Veli-Matti Salminen Kirkon tutkimuskeskuksesta.
– Alueelliset erot vaalituloksissa ovat huomattavia. Liberaalit uudistajat voittivat Helsingissä, Pohjois-Pohjanmaalla menestyivät vanhalestadiolaiset, kuvaa Salminen vaalien spektriä.
Yhä vanhempia päättäjiä
Äänestysikäraja oli nyt toista kertaa 16 vuotta - ja tulos oli kehno. Alle 18-vuotiaiden tyttöjen äänestysaktiivisuus oli 9,4 prosenttia ja poikien 7,4 prosenttia.
Nuoria alle 30-vuotiaita oli vain 6 prosenttia kaikista läpimenneistä.
Ja kun tämän päälle koko valtakunnan äänestysprosentti jäi 15,6:een (2010 17,3), seurakuntien päättäjien keski-ikä nousi nyt 54 vuoteen (2010 53 v.).
Nukkuva äänestäjä vanhan vallan turva
Alhainen äänestysaktiivisuus ja nuorten kehno kiinnostus johtaa siihen, että vanha ikääntyneiden valta säilyy kirkossa. Seurakuntien pieni sisäpiiri äänestää tuttuja ja turvallisia, vaikka kasvot ehkä vaihtuvatkin. 51 prosenttia valituista on sentään uusia.
Puolueet marssivat nyt kirkkovaaleihin ensi kertaa omilla listoillaan ja saivat 30 prosenttia paikoista. Suurin oli keskusta (44,8 prosenttia puolueiden äänistä), sitten tulivat kokoomus (25,5,) ja demarit (23,6).Perussuomalaisten kampanjointi johti monissa maaseutuseurakunnissa äänestysaktiivisuuden nousuun perussuomalaisia vastaan. Tulos olikin puolueelle varsinainen antijytky: 2,5 prosenttia.
Suurin uudistus tapahtui siinä, että Helsingin seudulla selvästi suurin on liberaali Tulkaa kaikki-liike. Se sai nyt ensi kertaa edustajia myös Rovaniemellä ja Joensuussa.
Uskoa ei ovella kysellä
Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon sekä tuomiokirkkoseurakunnan neuvostoon ensi kertaa valittu Viivi Ali-Löytty ei nyt murehdi vaalien passiivisuutta, koska hän riemuitsee valinnastaan Tulkaa kaikki-liikkeen listoilta.
- Me ajamme avoimempaa ja tasa-arvoisempaa kirkkoa. Toki oppi pitää säilyttää, mutta ketään ei saa sulkea ulkopuolelle, kirkon pitää olla kaikille avoin ja ottaa huomioon erilaiset tarpeet.
- Eikä kirkon ovella pidä kysellä uskon määrä. Kaikki saavat tulla ja harjoittaa uskoaan kuten itselle sopivaksi näkee, vakuutta Ali-Löytty.
Hän on kannatta tasa-arvoisia oikeuksia homoseksuaaleille - ja yhtä lailla lupaa tehdä töitä sen eteen, että "diakoniakin näkyisi instagramissa". Hän on ammatiltaan viestintäkonsultti.
Talous ja toiminta etusijalle
Lauttasaaren seurakunnan konkari jaksaa. Juha-Pekka Sihvonen, ammattiltaan maahantuontipomo, valittiin ensi kerran 19-vuotiaana. Hän jatkaa kirkon päättäjän polulla yhä Seurakunta kaikille-ryhmässä n yt vähän yli neljäkymppisenä.
- Kun luottamusta on, niin jatketaan. Olemme poliittisesti sitoutumaton ryhmä, haluamme tukea seurakuntaa, joka tekee tärkeää työtä.
- Talous, henkilöstöasiat ja toiminnan suunnittelu pitää hoitaa vastuullisesti. Toivoisin, että näitä arjen asioita nostetaan enemmän esiin.
Vastakkainasettelulle ei tarvetta
- En halua mitään vastakkainasetteluja seurakuntaa puoluepolitiikan tai yhden asian takia, toteaa Sihvonen ja viittaa keskusteluun homojen oikeuksista.
- Mekin teemme työtä tasa-arvoisen seurakunnan puolesta, mutta ei pidä juuttua yhteen asiaan, kun on "miljoona muutakin hoidettavana".
- Vierastan konservatiivi-liberaali - asetelmia. Sama ihminen voi olla jossain asioissa konservatiivi, toisissa liberaali. Sitä paitsi minähän olen valittujen keski-iän mukaan nuori päättäjä, hymyilee Sihvonen.
Oman seurakunnan tuloksia täältä.
Kaikki seurakuntavaalien tulokset täältä.