Ravintola-arvostelu: Puisto, Tampere feat. Fernanda Giamellon piemontelainen illallinen

Suomalaisissa italialaisissa ravintoloissa on neljä isoa ongelmaa.

1) Mauissa seiftataan eikä uskalleta vetää italialaisittain, koska "asiakkaat ei täällä ymmärrä".

2) Annoksista tehdään liian fiinejä. Suomessa ravintolassa käyminen ei ole ollut koskaan arkista, ellei oteta lounasta huomioon. Ravintolaillallisen juhlavuutta korostetaan annosten ulkonäöllä.

3) Ruoka on työvoimapainotteinen tuote ja työvoima täällä kallista, joten moni käsityötä vaativa herkku kuten raviolit ja tortellinit jäävät meillä tekemättä.

4) Italialainen ruoka nojautuu korkealaatuisiin raaka-aineisiin ja niiden saamiseen joutuu näkemään enemmän tai vähemmän vaivaa, jota moni paikka ei näe.

Juuri siksi oli mahtavaa syödä aidon italialaisen oloinen illallinen, jossa ei kikkailtu tai turhia hienosteltu.

Alkajaisiksi saimme esimakua illallisen viineistä Boerin viinitalon tastingissa, jota vetivät viinitalon viinintekijän tytär Giulia Boeri sekä tilan viinejä maahantuovan Bache Benen Tanja Turunen.

Boerin suku alkoi viljellä viiniköynnöksiä Piemonten Astin provinssissa jo vuoden 1900 tienoilla, mutta vasta 1998 nykyiset omistajat, Giorgio ja Roberto Boeri, alkoivat tuottaa niistä itse viiniä. Aiemmin rypäleet menivät kylän viinituottajille.

Skumppalasiin Nebbiolosta shampanjametodein tehty tyylikäs Spumante-roseekuohuva. Piemonten kuningasrypäle toi viinille hieno ryhtiä ja runsautta. 

ALKUUN. Vaimolle purjo-flan eli italialainen purjopaahtovanukas ja lampaanmaidosta tehtyä perinteistä italialaista juustokastiketta. Upea tuoksu, jonka makua hallitsi lempeäksi pyöristynyt purjo. Kunpa tällaisia olisi useammin Suomessa tarjolla!

Omalle lautaselle klassisesta bagna caodasta tehty miniversio, jossa tarjolla paahdettua paprikaa valkosipuli-anjovisöljysoosilla. Perinteisesti Italian fondueksi kutsuttua kastiketta varataan litra per syöjä, joten tämä alkuruoka oli pieni tiiseri. Ja vallan hyvänä sellaisena toimikin. Pehmeän lempeä paprika saa ytyä mukavasti sardellinsuolaisesta soosista.

Lasiin Chardonnaysta tehty Boeri Beviòn, jonka tammeton raikkaus ja puhtaus yhdistyvät upeasti rypäleelle tyypilliseen voiseen olemukseen.

VÄLIIN. Tässä mentiin italialaista linjaa vastaan, kuulemma käytännön syistä. Secondi eli liharuoka ennen pastaa. Menköön. Brasato al Barbaresco eli Barbaresco-punkussa pitkään haudutettua nautaa. Paikallisesti liha olisi vasikkaa, mutta Suomessa se on harvinainen näky, etenkin 45 euron menulla. Erittäin mureaa lihaa, jolle laadukas viini tarjoaa selkeästi bulkkia parempaa makua. Naudan myötä makumaailma on varsin tumma, vähän liiankin, mutta en valita, koska haudutusliemen herkulliset vivahteet vievät annoksen tarpeeksi pois totutusta.

Vaimolle fritattuja perunakroketteja sekä valkosipulin ja persiljan kanssa muhennettuja portobellosieniä. Annos kaipasi syvyyttä umamin suhteen, etenkin viinin kanssa. Lisäsuolakaan ei olisi ollut pahitteeksi.

Juomaksi Boeri Monferrato DOC Dolcetto, joka toimisi vaikka minkä ruokalajin moniottelijana. Dolcetto-rypäleestä(kään) tehtyjä viinejä ei liiemmin Alkosta löydy, joten oli hyvä hetki muistella tätäkin moniulotteista lajia. Tumman herkullinen tuoksu muuntautuu suussa aluksi melko kevyenä makuna, kunnes viinin tanniinit nousevat esiin huutamaan ruokaa.

PÄÄRUOAKSI Tajarin-pastaa eli Piemonten reippaan kananmunapitoista nauhapastaa ragù-kastikkeen kera. Oikein herkullista, mutta kastiketta olisi voinut olla tilkka enemmän. Toisaalta, tällä tavoin käsintehty pasta pääsi täysillä esiin. Hiukan huusi lisää suolaa.

Vaimolle mukaelma Piemonten perinteisestä plin-pastasta eli täytetystä, veneen muotoisesta tuorepastasta. Piemontessa täytteeksi laitetaan vasikkaa, possua tai kania, mutta tällä kertaa sisään naudan ja possun ulkofileetä. Kostukkeeksi salviavoita. Varsin mainio annos, johon salviaa olisi voinut vielä lisätäkin. Täytettyä pastaa saa aivan liian harvoin. Voitti heittämällä ragù-annoksen.

Pastalle Barberaa eli Boeri Pörlapà. Runsaan hedelmäisessä viinissä nousee esiin vankka, tammituksen tukema runko. Viinin erikoinen nimi juontaa juurensa Piemontea lähellä olevasta Ranskasta ja ranskankielen "parle pas":sta eli "älä puhu", vaan juo ja nauti. Se on erinomainen oppi erinomaisille viineille.

JÄLKEEN. Liki kaikki illallisella olijat tuntuivat ottaneen Bunetin eli perinteisen piemontelaisen  paahtovanukkaan suklaalla ja Amaretolla maustettuna. Virhe. Vanukas ei maistunut oikein miltään ja Amaretto oli erottunut. Sen sijaan toinen vaihtoehto, jota moni piti varmaankin "vain kekseinä" oli kerrassan upea herkku.

Baci di dama eli suklaalla täytetyt saksanpähkinäkeksit pursusivat makua. En erityisemmin pidä teollisen makuisesta Nutellasta ja olen hyvin nirso ylipäätään jälkiruokia kohtaan, mutta tämä kombo iski täysillä. Buono!

Jälkkärille Boeri Ribota eli Astin alueella Moscato-rypäleistä valmistettu makea, mutta matala-alkoholinen jälkiruokaviini. Olen useaan kertaan unohtanut koko Moscato d'Asti -viinin, vaikka sitä saa nykyään ruokakaupoistakin. Mukavasti makea, raikkaana pysynyt skumppa toimii takuuvarmana parituksena niin jälkiruoille kuin aperitiivinakin.

LOPUKSI. En täysin hahmota, mikä aidon oloisessa italialaisessa ruoassa olisi liikaa suomalaiseen makuun. Etenkin Piemonten makumaailmassa, joka pohjaa runsaisiin lihaisiin makuihin. Mutta kuten alussa mainitsin, laadukkaat raaka-aineet ja käsityötä vaativat herkut näkyvät väistämättä myös hinnoissa. Ei välttämättä auta, jos samaan hintaan saa makumuistomatkan Italiaan. Haluan olla silti eri mieltä. Tälle olisi tilausta. Saisko?

PS. Bache Benen maahantuomia pientuottajaviinejä on tarjolla enemmänkin Puistossa.

PPS. Pysyt parhaiten kärryillä uusista herkullisista ruoista ja tuulista seuraamalla Sivumakua Facebookissa, Instagramissa(myös Stories) ja Twitterissä.

Ravintola Puisto

Koskipuisto, Tampere