Mika Roitoa ja Pekka Salmelaa voisi hyvin verrata Tampereen vastineeksi Björck-Wikberg -kaksikolle. Siinä missä Helsingissä on rakennettu ravintolarypästä itämaisten makujen voimalla, on ponteva parivaljakko puskenut samaan aikaan rouheammalla linjalla Tamperetta makumaailmankartalle. Homma starttasi Berthalla, jatkui Huberilla ja elokuun lopussa avatulla Pork and Morella. Kuten Björck ja Wikberg, on tässäkin menty fiinistä kohti matalamman kynnyksen ruokapaikkoja. Pork and More tuo kaupunkiin pitkään kaivatun lisän katuruokatarjontaan. Oli aika käydä maistelemassa sitä helsinkiläisten niin paljon puhumaa striitfuudia.
Arki-iltana klo 18 pieni paikka on puolillaan ja otamme pöydän keittiön vierestä. Sieltä näkee lähteviä annoksia parhaiten ja aistii raflan fiilistä monipuolisemmin. Ensimmäisenä huomioni kiinnittyy jokaisella pöydällä töröttävään talouspaperirullaan. Hauskan karu yksityiskohta ja vinkki rennosta ja suttaavasta meiningistä. Palvelu pelaa hyvin, kun hässäkkää ei ole. Tunnin aikana paikka on täyttynyt. Melkein kaikki asiakkaat ovat parikymppisiä. Me vanhukset tilaamme alkupaloiksi pikkelöityjä kasviksia (3 eur) sekä fried chickeniä (4 eur). Pääruoaksi slideriannos(15 eur) ja chili-hodari (14 eur). Kylkeen juustoiset ranskalaiset (5 eur) ja maissileipää (2 eur). Odottaessa lasiin mainio Basil Crush -drinkki sekä Panimo Hiisin habanerolla hauskasti aateloitu Leimaus-olut. Hanaoluita löytyy neljä, ilman ison kolmosen bulkkilageria. Nokian Panimon 66 American Pale Alea näkisin useammankin ravintolan hanatuotteena. En voisi kuvitellakaan nauttivani viiniä tässä paikassa.
ALKUUN KAIKKI. Oluttuoppi ehtii tyhjentyä ennen ruoan saapumista. Kaikki safkat tulevat kerralla pöytään. Sinänsä harmi, koska paneroidulle kanannahkalle ja pikkelöidyille kasviksille olisi antanut mielellään ihan omaakin laatuaikaa. Kanannahka on erittäin mehevää ja parit dipit erinomaisia. Muistui heti mieleen kohu nahkalihapullista. Ihan kuin se osa olisi syömäkelvotonta. Ei se lihapulliin kuulu, mutta tällaisena mitä parhain ennakkoluulojen tappaja. Pikkelöidyt vihannekset ovat ok. Vuosi sitten olisin saanut niistä varmaankin pienimuotoiset sävärit, mutta vaimon tekemät versiot ovat pesseet nuo linkouksen kanssa. Jollet ole lajia kokeillut, kokeile. Antaa hyvän ensituntuman. Muutoin jätä väliin ja testaa kotona (bloggaan ohjeen lähitulevaisuudessa).
