Ravintola-arvostelu: Bruukki, Turku - Sunday Feast -brunssi
Julkaistu 10.04.2018 20:52
Vanhassa pyörätehtaasssa toimiva Bruukki tarjoilee sunnuntaibrunssillaan lempeän leppoisia makuja genren kliseitä kaihtaen.
Vaimo oli pyydellyt päiväretkelle Turkuun museoita kiertämään. Kun sattumalta tuli kutsu tulla maistamaan viime elokuussa avatun Bruukki-ravintolan Sunday Feastiksi nimettyjä anteja, oli sunnuntainen kevätretki päätetty.
Bruukki sijaitsee hitusen keskustan ulkopuolella, Tuomaansillan kupeessa, Aurajoen rannassa, vanhassa Pyrkivän pyörätehtaassa. Historia näkyy sisustuksen fillariteemassa. Korkea tila antaa valoa ja avaruutta. Sisäsiistiä industraalia.
Ravintola tarjoilee arkisin lounasta, sunnuntaisin brunssihenkistä Sunday Feastia ja toimii lisäksi tilausravintolana.
Menuja on kahdenlaisia, kuuden (24 eur) ja yhdeksän (36 eur) ruokalajin. Meille riitti mainiosti pienempi ja siitäkin jäi hiukan syömättä. Aluksi pöytään tarjoillaan kolme juomapulloa, joista mielenkiinnon herättää Bruukin villimpi jäätee. Maku todellakin on villi enkä pääse kiinni sen aromeista. Ihmekös tuo, tarjoilija näyttää sen valmistukseen käytettävää ainesosalistaa täynnä mm. villiyrttejä.
Keittiö tervehtii porkkana- ja palsternakkasipseillä lipstikkamajoneesin kera. Miellyttävä alku, vaikka lipstikkaa jäinkin kaipaamaan lisää.
Pöytään kolme perinteistä säilöntäpurkkia sekä uunilämmintä rosmariini-focacciaa. Purnukoissa tahnoja: avokadokreemiä, hummusta ja baba ganoushia. Hummuksen väri on hyvin vaalea ja makukin mieto. Päivän toiseksi suupalaksi siten sopiva, mutta hyvä jos olisin osannut sokkona hummukseksi nimetä. Baba ganoush on myös väriltään outo ja maultaan jopa raikas, mihin en ole tässä Lähi-idän klassikossa aiemmin törmännyt. Avokadokreemissä sen sijaan makua löytyy ja oikein herkullista löytyykin. Pehmeän tuore leipä, lasi cavaa ja kolmen tahnan kombo siivittävät rennon letkeään sunnuntaiaamupäivään.
Ensimmäinen lautasannos jaettavaksi. Punajuurta keitettynä ja sipsinä, savustettua jogurttia, siemeniä ja kuusenkerkkäkreemiä tms. Iloisen raikas annos, mikä on punajuuressa harvinaista. Samalla vakuuttuu brunssimaisesta, varovasti erilaisiin makuihin johdattelevasta polusta. Juurevan syvät aromit eivät vielä tähän aikaan uppoaisi.
Sitten ropisee pöytään urakalla. Hernefalafeleja, ”kimchiä” ja minttujogurttia. Paahdettua lohta ”Dukkah”, kurkkua ja fenkolia. Kananugetteja, ostervinokkaita ja aiolia. Ranskalaisia ja sieniketsuppia.
Kevyesti paahdettu lohiannos näyttäytyy muita hienostuneempana. Raikkaus ja hienoviritteisen tyylikäs makumaailma nousevat siinäkin esiin. Alan päästä syvemmin kiinni Bruukin keittiön tyylistä. Olisin voinut kuvitella, että mietojen makujen ympärillä en kokisi enää uudenlaista tyyliä. Bruukista sellaisen kuitenkin löydän. En osaa verrata palettia mihinkään toiseen ravintolaan, mikä on aina ilahduttava havainto.
Mutta ei tässä pelkillä kepeillä elementeillä pelata. Suurehkot kananugetit ovat koostumukseltaan onnistuneita. Täyttä lihaa ilman broilerin sitkeyttä. Ikään kuin filee olisi pilkottu pieneksi ja kasattu yhteen. Osterivinokkaat ovat mielenkiintoinen valinta höysteeksi ja antavat kuitenkin varsin yksisuuntaiselle maulle syvempää sävyä, jota aioli kuljettaa lopulta onnistuneeksi kokonaisuudeksi.
Hernefalafelit ovat ihastuttava näky ensi puraisulla. Kirkkaan vihreä sisus kertoo sen, minkä makunystyrät jo huomasivat. Keväisen hieno versio niin maultaan kuin pehmeän, liki ilmavan rakenteen saavuttamana. Näitä täytyisi kokeilla kotikeittiössäkin. Raikasteeksi mukaan pikkelöityä, hitusen chilillä vauhditettua valkokaalia sekä minttujogurttia. Bruukin makutyyliä kuvaa parhaiten sana mukava.
Vielä kun yhdeltä lautaselta löytyy paksut, pinnalta rapsakat ja sisältä mehevät ranskalaiset, alkaa brunssimenu täyttää matkalaisen toiveet ja vatsan. Hauskan ötäkkä sieniketsuppi toimii ronskien ranskisten kanssa erinomaisesti. Ohuempi ranu jäisi maussa jalkoihin.
Huh, vielä jälkkäriä. Sitä ennen hauska, raikastava lonkero-granite. En ole koskaan ollut kummoinen aamusyöjä ja vaikka kello ohittikin jo puolenpäivän, tuntuu kuuden ruokalajin menu kuin myöhästetyltä aamiaiselta. Kropassa, ei olemukseltaan. Siksi tömäkkä ”Snickers”-kakku vadelmilla ja suolapähkinöillä alkaa olla turhan suklaisen tuhti lopetus, vaikka hyvin balanssissa vadelman kanssa olikin. Enemmän makean perään oleva tyyppi kiljuisi annoksen äärellä onnesta.
Bruukin palvelu on oikein ystävällistä, mutta yhden tarjoilijan resurssit loppuvat jälkiruoan tietämillä hitusen kesken asiakkaiden täyttäessä salia. Toisaalta kahden tarjoilijan läsnäolo olisi ollut suurimmaksi osaksi liikaa.
Sunday Feast -brunssin kuuden ruokalajin menusta saa 24 eurolle erinomaista katetta. En ole buffet-tyylisten brunssien ystävä, joten tällainen pöytiin tuotu, jaettavina annoksina tarjoiltu brunssi on hyvä lähtökohta. Ja kun vielä nuo annokset osoittavat hiukan omaleimaista otetta, tyylikästä krouviutta ja lempeäviritteisen makumaailman hallintaa, voi ravintolakäyntiä suositella vaikka ihan Tampereelta asti ajeltuna. Ruokaa voi sen jälkeen sulatella Turun mahtavissa museoissa.
