Ravintola-arvostelu: C, Tampere - Celler Piñol -viinintekijäillallinen

Takana yksi parhaista kulinaarisista viikonlopuista ikinä. Tampereen Viinitukku järjesti Viinivaellus-tapahtuman, joka toi Tampereelle tukun laadukkaita viinintuottajia. Yksi heistä oli Juanjo Piñol, katalonialaisen perhetilan, Celler Piñolin, viinintekijä. Ravintola C:n sommelier, Juulia Eloranta, oli työskennellyt viiniopintojen parissa Piñolin tarhoilla rypäleitä poimimassa ja kontaktin myötä Juanjo oli kysynyt Suomi-reissulleen mahdollisuutta viinintekijäillalliseen. Onneksi kysyi.

Piñolin tila sijaitsee Barcelonasta 180 km loivasti lounaaseen sisämaahan, parin tuhannen asukkaan Batean kylässä. Juanjo esitteli illallisella 500 m merenpinnasta, ylängöllä sijaitsevan Terra Altan (korkea maa) rypäleiden anteja.

Alueen päärypäle on Garnacha punaisena ja valkoisena. Spesiaalin Piñolin muutamista viineistä tekee Morenillo-rypäle, jota viljellään koko maailmassa vain parinkymmenen hehtaarin alueella ja vain Terra Altassa. Muinainen rypäle on haastava, mutta antaa kuuman alueen viinille mukavaa happoisuutta ja raikkautta.

Mennään ruokaan ja kuvaillaan viinejä sen myötä.
Alkuun jalkarättirännän keskeltä ravintolaan saapuneille ruokailijoille lämmikkeeksi herkullista, sipuliöljyllä maustettua lanttulientä.

Keittiön tervehdykseksi Pyhäjärven siikaa, tillinkukintoja, tillimajoneesia, keltuaista ja hillottua kotimaista chiliä. Tyylikkään raikas ja tasapainoinen annos, johon chili antaa oivaa sävyä, mutta näyttäytyy nuorekkaan terhakan, mutta runsaan Portal Blanco -viinin kanssa hitusen turhan ärhäkkäästi kitalaesta hehkuen. Kutkutuksen hiivuttua viini näyttää luonteestaan tasapainoista, hedelmäistä kukkaisuutta. Kokonaisuutena hieno aloitus.

Seuraavaksi suupalaksi karitsatartaria näkkileivällä, piparjuurimajoneesin sävyttämänä. Maukkaan tyylikäs, mukava herkku.

Sitten tanner alkaa tömistä. C:n toinen ravintoloitsija, sommelier Christina Suominen, vinkkaa roseeviinin toimivan erityisen hyvin savuaromien, bitterien sävyjen ja karsinogeenien parissa. Täydelliseksi todistukseksi siitä lautaselle tarjoillaan savustettua Pyhäjärven kuhaa, sipulia, maitohorsmaa ja peltotaskuruohoa kera viinitalon Portal Rosén. Tuhdin hedelmäinen ja mansikan sävyjä henkivä ja tuhtirunkoinen viini murtaa sujuvasti myyttejä roseeviinin kesäisestä luonteesta. Tämä, jos mikä, toimii läpi vuoden niin nautiskeluun kuin monimuotoisesti ruokaankin sovittaen. En ollut hahmottanut, miten täydellisesti se voisikaan toimia vahvasti savuisen lämpimiä aromeja henkivän annoksen kanssa.

Tästä nousee esiin C:n vahvuus. Opin ja ymmärrän ruoasta joka käynnillä enemmän. Pidän nykyisestä trendistä, selkeän linjan kokkaamisesta, jossa raaka-aineet näyttäytyvät puhtaasti ja parhaimmillaan, nerokkaasti pariin komponenttiin yhdistäen. C:n ravintoloitsija ja head chef Ilkka Isotalo kertoo menuillaan osaavansa senkin, mutta haluaa viedä ruokailijan pitemmälle, uusiin makuihin, mitä-hittoa-tää-onkaan-mutta-tykkään-siitä -hetkiin. Useimmissa hyvissä ravintoloissa saan upeaa ruokaa, jonka valmistustavan ymmärrän, vaikka en sitä osaisi tai jaksaisi yhtä hyvin tehdä. C on yksi niistä paikoista, joissa oma ymmärrys ruoanlaittoon loppuu. Muutaman kerran olen Ilkalta kysynyt ohjetta ruokaan ja sen saatuani pyöritellyt silmiäni ja jättänyt tämän tason kokkaamisen ammattilaisille.

Illan kulinaarinen piikki jatkui seuraavassa annoksessa ja viinissä. Juanin isoisän mukaan nimetty L'Avi Arrufí tyrkkäsi mielikuvaani valkoviinistä jälleen hitusen laajemmaksi. Moniulotteisen, tyylikkään hedelmäisen ja tammitetun viinin sisuksista löytyy voimaa ja särmää, joka vain parani toivuttuaan hetken jos toisenkin lasissa. Ruoaksi maanläheisen hienoja sävyjä villisorsan, imelletystä perunasta tehdyn pyreen, pikkelöidyn punajuuren, hapanomenahillokkeen, punakaalin ja hiillostetun sekä fermentoidun punakaalimurun muodossa. Punakaali toi annokseen upeaa bitteriä, joka puolestaan komppasi viinin kanssa loistavasti. Niitä annoksia, joissa viini nostaa kokonaisuuden kaksi pykälää ylöspäin.

Väliin havunoksasta nautittua karpalosorbettia, valkojuurivaahtoa ja kuivattua puolukkaa. Kuva kertonee upeudesta.

Seuraavaksi pää edellä erikoiseen Morenillo-rypäleeseen. Finca Morenillo on yksi maailman ainoista 100 % Morenillo-viineistä. Siinä on mukavasti happoja, raikasta marjaisuutta, pitkää suutuntumaa ja pientä savuisuutta. ”Kypsä Pinot Noir.”

Morenillon kanssa tarjoillaan upean punasävyistä hirvenpaistia, kotimaista kvinoa-puuroa, paahdettua porkkanaa ja kukkakaalia, pihkaa ja kuusenkerkkiä. Rouheita, syviä makuja. Kvinoa-puuro on voimakas, mutta viini antaa kokonaisuudelle erinomaista vastusta.

Sitten herkkä hetki. Juanin isoäidin mukaan nimetty Mather Teresina. Eipä mummolle voisi upeampaa gloriaa pojanpoika tehdä. Vahva nainen tarvitsi vahvaluonteisen viinin. Liki parin vuoden tammitus on antanut viinille voimaa, mutta lisävuodet eivät olisi pahitteeksi. Viini kehittyy lasissakin upeasti. Alkuun hiukan hiukan särmikkään luonteikas juoma leppyy tunnin päästä maistettuna kuin päiväunilleen menevä isoäiti.

Ruoaksi Juustoportin Grand Reserva sellaisenaan ja paistettuna, pastöroituja luumuja ja suolattuja koivunlehtiä. Tyylikäs, vuohenjuuston tuoma tunkkaisuus, jolle hapot antavat tasapainoa. Viinin kera epäpyhältä tuntuva liitto, joka vain toimii.

Raikasteeksi raaoista mansikoista tehtyä sorbettia, sellerinlehteä ja kallioimarretta. Upea, kiivimäisiä sävyjä tuova annos, jonka happoja kermainen vaahto pehmentää.

Jälkkäriksi blinejä, miniblinejä. Mukaan pähkinöityä jäätelöä, pihkasiirappia ja hillottua omenaa. Aijjettä. Kylkeen Juanin äidin mukaan nimetty Josefina Piñol Blanco. Tyylikkään makea, mutta samalla raikas. Joisi toisenkin lasillisen.

Nimesin äsken C:n ruoan Tampereen parhaaksi. Jälleen. Kävin syömässä viime vuonna paikassa vain pikkupaloja ja mietin, voinko sillä kokemuksella jatkaa uskoani C:n parhaimmuuteen. Voin. C:n ruoka ja juoma jatkavat selkeässä kärjessä ja selkeän etumatkan turvin. Monen muun paikan antimet ovat erinomaisia. Ero löytyy ajattelun, konseptin ja toteutuksen tasosta. Fine dining on mennyt viime vuosina selkeämpään suuntaan. Paremmat ravintolat ovat keskittyneet selkeisiin makuihin ja raaka-aineiden yhdistelemiseen. C tekee sitä myös, mutta tarjoilee niiden päälle wtf-hetkiä. Ei oikein hahmota, mitä juuri söi, saati miten se oli tehty, mutta ihan sama, koska se oli huikeaa. Christina Suomisen viinivalinnat eivät yritäkään löytää perinteisen komppaavia kumppaneita, vaan haastamaan normeja yllättävillä, mutta hämmentävän osuvilla valinnoilla. Olihan tämä taas. Huikeaa.

Ravintola C
Rautatienkatu 20, Tampere