Broileri on siinä mielessä mielenkiintoinen raaka-aine, että se kuuluu suomalaisen kotikeittiön kivijalkoihin, mutta fiinissä ravintolassa en ole tainnut saada sitä kertaakaan lautaselle. Broileri on nimenomaan kotiruokaa. Toki sitä löytyy bistrohenkisistä ravintoloista ympäriinsä. Huippukokit eivät kokkaa sitä, koska se on sillä tasolla tylsän suoraviivainen raaka-aine. Kotikeittiössä se on puolestaan helppo, nopea ja edullinen. Suomalaiseen tyyliin tässäkin on viety helppous tappiinsa. Syömme halpoja, luuttomia ja valmiiksi marinoituja mössöjä, jotka on tehotuotettu mauttomiksi. 
PÖYRISTYIN viikonloppuna huomatessani, että hypermarket-tasoisessa kaupassa ei ollut viisimetrisessä broilerihyllyssä yhtä ainutta vastuullisemmin tuotettua broilerivaihtoehtoa. Jouduin menemään varta vasten toiseen kauppaan sellaista hakemaan. Tuhahdin asiasta Facebookissa ja kaupan edustaja kertoi, etteivät luomubroilerit mene kaupaksi edes viimeisen päivän alennushintaan.
Syyttävä sormi alkoi heilahdella kaupan lisäksi kuluttajien suuntaan. Luomukasvatettu broilerinrinta on melko kallista, 25-28 eur/kg, kun tehotuotettua saa puoleen hintaan siitä. Sen sijaan luomutuotettu broilerinkoipi on kilohinnaltaan 12 euroa. Se on toki paljon kalliimpaa kuin tehotuotettu, mutta maltillinen muihin lihoihin verrattuna. Miksi broilerin ylipäätään pitäisi olla edullisempaa kuin sika tai nauta?
TÄSSÄ PÄÄSTÄÄN MAUISTA VIERAANTUMISEEN. Broilerin koipi on heittämällä maukkaampaa kuin rintafilee. En pidä sitä makuasiana. Kuten yleensä eläimessä, niin työtä tekevät ruhonosat ovat muita maukkaampia. Siksi mm. possun ja naudan poskilihat ovat suosikkejani. Rintafileen paistaa muutamassa minuutissa, mutta koipeen tai luulliseen rintaleikkeeseen kuluu pannulla ja uunissa 30-60 min. Se on kuitenkin keittiövapaata aikaa, joten ehtimättömyyteen ei voi vedota. Katsommehan päivässä keskimäärin 3 h televisiota. Edullisimmillaan ja parhaimmillaan lintu on kokonaisena ostettuna, jolloin kukin syöjä voi valita linnusta mieluisensa palat. Ai niin, se luullisen lihan kammo...



