Luopumisen vuosi 2019

Olemme tienneet ilmastonmuutoksesta 1970-luvulta alkaen, josta lähtien meille on kerrottu hiljalleen seikoista, jotka siihen vaikuttavat. Olemme käyttäneet muovia kertakäyttöpakkauksissa 1960-luvulta alkaen ja vasta tällä vuosituhannella huomanneet, miten ne ja osa muusta muovista päätyy lopulta valtameriä tappamaan. Olemme nauttineet kasvavan talouden ja alhaisten hintojen mahdollistamista ulkomaanlennoista reilun vuosikymmenen ja nyt meille kerrottiin, että ne ovat ilmaston kannalta pahimpia yksittäisiä asioita, joita kuluttaja voi tehdä.

Kaikki tuo tiedettiin, mutta tällä kertaa se tarjoiltiin meille samalla lautasella, konkreatialla maustettuna. Seuraukset eivät ole enää kaukana tulevaisuudessa. Koemme niitä jo nyt, mutta vahvasti sitten eläkeiässä. Jälkipolvi tulee kasvamaan niiden keskellä. Mullistukset tulevat olemaan uusi normaali.

TULLAAN PELASTUSTA VASTAAN. Kauhuskenaarioiden ohella meille esitellään jatkuvasti kiihtyvällä tahdilla pelastavia ratkaisuja, jotka vaikuttavilta osin tulevat nousemaan esiin liian myöhään. Siksi meidän täytyy tulla tekniikan kehitystä vastaan. Syödä ekologisemmin, pukeutua vastuullisemmin, matkustaa vähemmän jne.

MÄ EN AINAKAAN... Tänä vuonna hätkähdin, miten muutosvastarintaisia suomalaiset ovat. Minulle on Sivumaun Facebook-sivulla yritetty perustella lukemattomia kertoja syitä, miksi juuri meidän ei tarvisi tehdä mitään. En ole kuullut yhtä ainutta hyvää, sen suuntaista perustelua.

Miten typerä argumentti kansamme pieni koko onkaan? Kiinassa ja Intiassa on yhteensä 2 miljardia ihmistä eivätkä hekään tee asian eteen mitään. Kiinassa ei välitetä ihmisoikeuksista, joten miksi meidän tarvisi? Mitä väliä meidän muutamalla kärsivällä toisinajattelijalla olisi, kun Kiinassa katoaa porukkaa leireille tuhansittain? Ilmaston suhteen olemme vieläpä samassa veneessä. Kuka näyttää mallia, ellemme me?

SUURIN VASTUU ON MEILLÄ. Se, että yksittäisen suomalaisen ilmastovaikutus intialaiseen verrattuna on kuusinkertainen, sysää juuri meille suurimman vastuun. Meillä on lukemattomia mahdollisuuksia vaikuttaa kulutukseemme, köyhällä intialaisella ei. Meidän täytyy lämmittää talojamme, mutta tavoite ei olekaan päästä intialaisen kulutustasolle. Jos suomalainen puolittaisi päästönsä, olisi sillä yhtä suuri vaikutus kuin sillä, että viisi intialaista puolittaisi päästönsä. Mutta aloitetaan vaikka ilmastojalanjäljen pienentämisestä kuudesosalla, joka vastaa yhden intialaisen koko kulutusta. 1-2 lihatonta päivää viikossa. Kaukomatkakohteen vaihtaminen eurooppalaiseksi. Kolmen halpispaidan sijaan yksi laadukas. Kuulostaa elitistiseltä, mutta juuri tuollaisiin valintoihin meillä, maailman parhaiten tienaavalla prosentilla, on mahdollisuuksia.

OMAT VALINNAT. Olen kaukana pulmusesta näissä asioissa. Ostin juuri joululahjaksi lentoliput, koska sain ne niin halvalla. Ostin tänä vuonna neljä vaatetta halpisketjuista. Syön lihaa, vaikka olisikin luomua, useana päivänä viikossa. Jos vaikka aloittaisin helpoimmasta, vaatteista, ja ostaisin 2019 vain kestäväksi laaduksi kokemaani. Kasvatetun lihan määrässä voisin tavoitella kolmea kertaa viikossa (ravintolalounailla suurin haaste, koska esim. tarjolla olevat salaatit ovat yleensä tylsiä). Näiden ei tarvitse pitää satavarmasti enkä soimaa itseäni liikaa, jos hairahdun. Sijoitan ajatuksen takaraivooni ja tiedän sen ohjaavan parempaan. Se olisi hyvä alku. Millainen olisi sun?

BTW, Kiina ja Intia tekevät valtavasti kestävän kehityksen, erityisesti energiatehokkuuden eteen. Miksi meidän pitäisi keksiä mitään maamme pienillä budjeteilla ja verorahoilla, kun toiset keksivät kaikkea hyvää muutenkin?

PS. Keskustelua käydään Facebookin puolella. Muista toki myös Instagram ja Twitter.
Lue myös näkemykseni Sitran syksyisestä typerästä ilmastotestistä.