En ole koskaan… -pelissä voisin saada pisteen maksalaatikosta. En ole koskaan ostanut sitä. Olen aina pitänyt siitä, kun sitä tuodaan eteen, mutta valitsen muuta, jos saan itse päättää. Olen pitkään miettinyt, miten sen yhden brändin näkemys kansallisherkusta määrittää koko ruokalajia. Maistuisiko itse hyvin tehty maksalaatikko ”väärälle”. Liian erilaiselle, liian voimakkaalle, liian maksaiselle.
Vuoden 2014 parhaat kotimaiset keittokirjat olivat mielestäni ilman järjestystä Juuri Nyt, Gaijin ja Björckin nimikkokirja. Ensimmäisestä löysin sen verran maukkaan ja helpon oloisen maksalaatikon reseptin, että oli pakko kokeilla. Jos joku instanssi osaa tehdä suomalaisesta klassikosta entistäkin parempaa, se on ravintola Juuri. En ole eläissäni tehnyt muuta laatikkoa kuin makaronilootan. Maksalaatikon perusidea oli siten myös itselleni vieras. Se ilmeni yksinkertaisuudessaan viljapuuron pohjaan sekoitetun maksan kypsentämisestä. Moni käyttää riisiä, Juuri kotimaista ohraa. Sitä parempi. Ja kyllä, lopputulos voittaa sen yhden brändin version, mutta ei ole mitenkään erikoisen makuinen sanan huonossa mielessä. Oma kokemuspohjani on varsin rajallinen, mutta tämä oli reippaasti parasta maksalaatikkoa, jota olen maistanut. On jopa vaikea hahmottaa, miten joku (lihaa syövä) ei tästä pitäisi.
MUOKKASIN reseptiä kuitenkin hiukan. Maistelin ja maustoin ohrapuuron ennen maksan lisäämistä, jotta ei täytyisi tukeutua esim. lisäsuolaan pöydässä. Se kannatti. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen vielä toisen (ruusu)suolaruokalusikallisen, mikä kannatti. Laatikko vaikutti 40 minuutin jälkeen hiukan turhan kostealta makuuni. 5-10 minuuttia päälle ja sain juurikin itselleni sopivaa koostumusta. Joku voisi pitää sitä hitusen kuivakkaana, joten menkää omaa makuanne seuraten.
Pidän rusinan mausta maksalaatikossa, mutta en yhtään sen koostumuksesta. Omenamehuun tehty rusinapyree korjasi tämän täydellisesti.
