Ilahduin hiukan, kun sain tiedotteen uuden kotimaisen cocktail-kirjan ilmestymisestä. Pyysin arvostelukappaleen ja ilahduin kirja kädessäni paljon isommin. Suomen drinksukulttuurin kärkikastiin kuuluvien Michael Grönforsin, Mikael Karttusen, Thomas Lindströmin ja Jarkko Nikkasen tekemä Kotimainen cocktail -kirja on tuhti teos monessa suhteessa. Siihen on koottu suomalainen cocktail-kulttuuri alkuajoista nykypäivään paitsi historiikkina, myös maan parhaiden baarimikkojen luomina drinkkiohjeina sekä cocktail-klassikkoina. Olen ehtinyt vasta selailla historiaa, mutta odotan joulunpyhiä ja uppoutumista aiheeseen kunnolla. Ihan sitäkin ajatellen, että välillä tulee varmasti pakottava tarve sekoittaa itselle iltapäiväjuoma.
OMA DRINKKIHERÄTYS. Muistan makumaailmani mullistuneen cocktailien osalta 2009 astuessani ensimmäistä kertaa helsinkiläisen A21:n ovista sisään. Ensimmäistä drinkkiä imiessäni tajusin, että olin juonut aiemmin pelkkää kaatoviinakuraa. Maut singahtelivat suussa ja mieli vaelsi ympäriinsä. Kahden juoman jälkeen halusin juoda listan läpi, mutta en humaltua lainkaan, vaan keskittyä makuihin. Alkoholin vaikutus muuttui elämystä haittaavaksi tekijäksi. Haaveilin uudesta käynnistä pitkällä kaavalla. Jäi toistaiseksi toteutumatta. Mutta kipinä ja vaatimustaso jäivät.
UUSI KULTTUURI. Sen jälkeen drinkkikulttuuri on kasvanut Suomessa varsin paljon. Enempäänkin olisi varaa. Craft-meininki ja suomalaisen ginin voittokulku ovat avittaneet tietä hienosti. GT on muuttunut bulkkikamasta yksilölliseksi tuotteeksi. Mistä ginistä kukin pitää, mistä tonicista. Entä niiden kombo? Cocktailin ääreen pysähdytään. Maku pysäyttää. Keskitytään, jutellaan siitä, vaikka ei ollut alunperin tarkoitus. Hieno ilmiö.
