Viikon sisään on saavutettu niin monta virstanpylvästä, että tuntui täydelliseltä hetkeltä istahtaa alas ja miettiä tätä koko tekemistä. Ja teitä.
Viime viikolla ylsi Sivumaun Facebook-sivun seuraajamäärä 3000 ihmiseen. Instagramissa päästiin tuhanteen. Keskiviikkona ikävuosiin pamahtaa nelonen eteen. Ne kaikki pistivät ajattelemaan - hyvällä tavalla. Pysäyttivät nauttimaan hetkeksi kiitollisuutta. Kiitollisuutta siitä, että saa tehdä niin monin tavoin sitä, mistä pitää ja että se tuottaa iloa muillekin. 
Sivumaku-blogi on ollut nyt pystyssä 5 vuotta ja 3 kuukautta. Blogi syntyi paitsi oman ruokaretken päiväkirjaksi, myös vastapainoksi yltiöihanille ruokablogeille, joiden kauniin ruokakuvan ympärille rakentuvaa maailmaa (ja Helsinki-keskeisyyttä) en kokenut omakseni. Ruokaan liittyy valtavasti negatiivisia, jopa pahoja asioita eikä kukaan tuntunut tuovan niitä esiin. Päällimmäisenä ruoasta nousee esiin onneksi iloa, rakkautta ja onnistumisen kokemuksia. Ruoka on yksiä helpoimpia tapoja osoittaa välittävänsä. Läheisistä, luonnosta ja itsestään. Välinpitämättömyys on kuitenkin vallannut liikaa alaa. Sen myötä näemme synkkiä tilastoja luonnon hyväksikäytöstä, piittaamattomudesta kuluttajia kohtaan sekä ylipainon räjähdysmäisestä kasvusta. Suunta muuttuu jokainen ostos kerrallaan. Jokainen ajan raivaus kunnolliselle aterialle on askel parempaan oloon ja toimivampaan maailmaan. Suureellista, mutta totta. Kiire tuhoaa hyvinvointia tehokkaammin kuin mikään maailmassa.
SIVUMAKU FACEBOOKISSA. Otin Facebookin vahvasti mukaan blogin alussa. En tueksi, vaan olennaiseksi osaksi. Samoin Instagramin ja Twitterin. Nykyaikainen blogi on muutakin kuin osoite webin valtameressä. Blogialusta toimii parhaiten reseptien jakamisessa ja tällaisten avautumisten pohjana. Tänne Maikkarin alle sellaisia on kertynyt 3,5 vuodessa 421 kpl. Pitäisi joskus niputtaa reseptit sujuvasti haettaviksi.
Facebookissa postaan enemmän sisältöä kuin mikään FB-konsultti ikinä kehottaisi, 2-10 kertaa päivässä. Siitä huolimatta Sivumaku on uinut aina kaikkia tilastoja vastaan ja herättänyt enemmän sitoutuneisuutta kuin mikään näkemäni FB-sivu. Sitoutuneisuudella tarkoitetaan postausten tykkäyksiä, kommentointia ja jakamista. Siitä olen ollut aina ylpeä, mutta ennen kaikkea kiitollinen. Minä vain jaan kuvan, linkin tai ajatuksen, te reagoitte. Ja te reagoitte pirun fiksusti. Olen testannut muutaman kerran klassisia ja yleisesti toimivia täkyjä saadakseni paljon tykkäyksiä. Joka kerta epäonnistunut, mistä hatunnosto teille. Tunsin aina ylpeyttä seuraajakunnan tasosta. Ette mene halpoihin heittoihin, vaan arvostatte aitoutta. Toki myös häpesin hiljaa yrityksiäni. Teiltä oppii paljon.
Facebookissa Sivumaun postauksista tykätään keskimäärin 100 kertaa päivässä, postauksia klikataan 1000 kertaa päivässä ja jaetaan päivittäin toistakymmentä kertaa. Kommentteja kertyy päivittäin kymmeniä. Ihmisiä tavoitetaan joka viikko yli 20 000. Siten sivusta on tullut jo merkittävä kotimainen ruokamedia Facebookin sisällä. Ja ihan teidän ansiosta. Mun klikkauksia ei ole noista ainutkaan. Kiitos.
KOMMENTOINNISTA. Sivumakuun kommentointi on keskittynyt hätkähdyttävän voimakkaasti Facebookiin. Täällä blogin puolella kommentoidaan harvoin enkä ole toisaalta siihen yrittänyt vaikuttaakaan. Muissa ruokablogeissa kommentointi käydään pääosin blogin puolella. Facebook on toimivin alusta keskusteluun, joten olen tilanteeseen tyytyväinen. Se, että Facebookissa esiinnytään omalla nimellä, tuo keskusteluun ja kommunikaatioon paljon lisää. Olen muodostanut monesta aktiivisesta lukijasta mielikuvan. Joku tarttuu aina kärkkäästi tiedeteksteihin, toinen puutarha-aiheisiin, kolmas maitokeskusteluun, neljäs oluthifistelyyn, viides alkoholin myynnin vapauttamiseen. Tiedän yleensä, kenen kanssa tulen käymään keskustelua, jos postaan tietyntyyppisen jutun. Ja kyllä, käyn usein tsekkaamassa teidänkin profiileita, jotta hahmotan paremmin, minkälaista porukkaa sielläpäässä luuraa. Muutamia lukijoita on ollut suuri ilo myös tavata.
Suurin hämmästyksen aihe on ollut teidän asiallisuus. Olen muistaakseni poistanut kaksi kommenttia reilu viiden vuoden aikana asiattomana. Herätän tahallani vääntöä ja sohin muurahaispesiin, mutta asialinja on säilytetty läpi historian. Siitä suuri kumarrus teille.
HANKALIN PAIKKA minulle Facebookissa ovat seuraajien kaveripyynnöt. Lähtökohtaisesti olen linjannut, etten ota kaveriksi ihmisiä, joita en ole livenä koskaan tavannut. Muutaman kerran olen tehnyt poikkeuksen. Henkilökohtainen profiilini on likimain julkinen, joten mun mielenmaisemaa voi seurata muutenkin, jos on siitä kiinnostunut. Sivumaun olen pyhittänyt ruoalle. Jokunen henkilö on varmaankin pahoittanut mielensä, kun en ole ottanut kaveriksi, joten pahoittelen asiaa. Saatan tuntua tutulta tyypiltä, jos blogia on seurattu vuosikausia, mutta mulle lukija ja nimi on saattanut jäädä kokonaan pimentoon.
Tässä pientä tilinpäätöstä kuluneesta. Asiaa jäi paljon sanomatta, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla. Halusin palauttaa omaankin mieleen, mistä tässä on lopulta ja alunperinkin kysymys. Paremmasta maailmasta ja elämästä ruoan kautta. Nauttikaamme täysillä, mutta muistakaamme valinnanvaran etuoikeutuksen tuoma vastuu. Maailma muuttuu, kun vaaditaan. Ja valitaan paremmin. Cheers!
EDIT: Voi kauheeta, unohdin mainita mun tuottaja-Petran (ja ex-tuottaja-Lauran), jotka on olleet tukena läpi Maikkari-historian. Kiitos ja kumarrus sinnekin. Hyvä meininki!
Varsinaiset bloggaukset yltävät muutaman kerrab vuodessa 5-numeroisiin lukijamääriin. Blogin suosituimman tekstin on lukenut yli 30 000 ihmistä.
Toinen suuri kiitos kuuluu tietenkin vaimolle, joka sai omalla tavallaan yllytettyä mut laittamaan oman blogin pystyyn. Meidän perheen ruokavaliota ja toimintaa voi seurata Sivumaun lisäksi Kipparin morsian -blogissa. Sivumaku on turhan lihapainotteinen ja kevyemmät safkat kirjataan vaimon blogiin. Siellä on myös huikea määrä puutarhatietoutta.