Suomen Supernanny -ohjelmasta tuttu, yli 20 vuotta lastensuojelussa työskennellyt Pia Penttala uskoo, että nirsotkin lapset on mahdollista saada innostumaan ruoasta. Siihen on olemassa yllättävän simppeli keino.
Videolla: Miten selitän lapselle, että kotona on pakko olla? Supernanny Pia Penttala kertoo vinkit lastenhoitoon poikkeustilanteessa – "Rutiinit pitäisi säilyttää".
Suomen Supernannyna tunnettu Pia Penttala antoi torstaina HKScanin järjestämässä tiedotustilaisuudessa vinkkejä lapsiperheiden ruokailuun. Penttala nosti puheenvuorossaan esiin erityisesti yhdessä tekemisen ja yhdessä syömisen tärkeyden. Hän muistutti, että ruoalla on paljon suurempi merkitys arjessa kuin ehkä osataan ajatella.
– Ruokahetki on tänä päivänä jotain muutakin kuin vain pelkästään se saamarin jauhelihakastike siinä yhteisen ruokahetken äärellä. Se on paljon muutakin kuin pelkkä suoritus siitä, että syödään lautanen tyhjäksi ja lähdetään toimimaan eteenpäin. Tarvitsemme niitä yhteisiä ruokahetkiä sen vuoksi, että asetumme yhdessä perheenä muutaman kerran viikossa ruoan äärelle sellaiseen yhteiseen rytmiin.
Lapselle on erityisen tärkeää tulla nähdyksi ja kuulluksi. Yhteinen ruokahetki ja lapsen mukaan ottaminen jo suunnitteluvaiheessa vahvistavat itseluottamusta ja myös innostusta ruokaa kohtaan.
– Jo 15–20 minuuttia riittää siihen, että ihmiselle piirtyy ajatus, että olen tärkeä, minua kuullan ja minut halutaan tähän mukaan.
Suurin merkitys on mukaan ottamisella
Penttala uskoo, että suurin merkitys on juurikin mukaan ottamisella. Jos lapsi ei koskaan pääsen mukaan ruoanlaiton suunnitteluun tai itse ruoan tekemiseen, miten hän voisi siitä kiinnostua?
– Nyt, kun olen paljon tavannut perheitä ohjelman myötä, niin olen havainnut yhden yhteisen tekijän: On kuulkaa paljon helpompaa tehdä se ruoka itse, laittaa valmiiksi lapsen lautaselle ja huutaa ne vasta siinä vaiheessa pöytään...seistä siinä vähän taka-alalla ja katsoa, kun ne syö lautasen tyhjäksi, Penttala aloittaa ja painottaa:
– Se mukaan ottamisen merkitys on suuri. On ollut todella yllättävää, että joutuu ohjaamaan perheitä niin paljon siihen, että ota lapsi mukaan tekemiseen. Teettekö te koskaan yhdessä ruokaa, leivotteko te? Kyllä me leivotaan. Kyllä me tehdään ruokaa. Sitten kun sanon, että ruvetkaapa nyt tekemään, niin saan huomata, että 6-vuotiaalla tai 8-vuotiaalla on ekaa kertaa veitsi kädessä. Ei siellä ollakaan tehty sitä ruokaa.
Penttalan mukaan vanhemmilla on väärä käsitys todellisuudesta. Heillä on tunne, että ruokaa on tehty yhdessä, mutta todellisuudessa ei olekaan.
– Tuskin he mulle valehtelevat, mut heillä on se ajatus siitä, että kun he ovat siinä touhunneet keittiössä ja lapsi on syönyt sen ruoan, niiin se on ikäänkuin sitä yhteistä tekemistä. Mutta ei se sitä ole.
"Joka kerta vanhemmat pääsee hämmästymään siitä"
Mukaan ottamisen taika tuleekin monelle vanhemmalle täytenä yllätyksenä.
– Joka kerta vanhemmat pääsee hämmästymään sitä, että kun lapset on otettu mukaan tekemään ja pilkkomaan sitä salaattia, kattamaan ruokapöytää ja hämmentämään soppakattilaa, niin se itse ruokailuhetki on täydellisen erilainen kuin koskaan ennen.
Ei ole Penttalan mukaan olemassa taikasauvaa tai taikapölyä, minkä ansiosta arkiruokailu rupeaa perheissä paranemaan nopeasti. Läsnäololla ja sitkeällä mukaan ottamisella voi kuitenkin saavuttaa tuloksia. Kun se tie on saatu valmiiksi, alkavat ruokamaailman makuelämykset kiinnostaa lasta uudella tavalla.
– Jo perusruoan tekeminen ja siihen mukaan ottaminen on se ydinjuttu, ei vaan jouluna pipareiden leipominen. Kyllä me ollaan kaikki muutkin tehty veitsellä haava sormeen, ei meidän tarvitse varoa, että lapsi on siinä mukana. Ihan varmasti löytyy välineitä, jotka on turvallisia lapsillekin.