Arvostettu Bocuse d’Or-kilpailu viettää tänä vuonna 30-vuotisjuhliaan. Suomi osallistuu kisaan 13. kertaa, edustajanaan kokenut, palkittu ja kilpailunhaluinen kokki Eero Vottonen. Vottosen assistenttina toimii Miikka Manninen.
Suomen Bocuse d’Or-tiimi valmistautuu tammikuussa 2017 pidettävään 30-vuotisjuhlakilpailuun. Maailman arvostetuimman kokkikilpailun kisasuoritus perustuu finaalissa klassikkoannosten tulkintaan. Suomen vadin suunnittelee muotoilija Harri Koskinen.
Bressen kanaa suomalaiselta vadilta
Kilpailussa tehdään yksi kisaruoka vadille ja yksi lautasannoksina. Lihavadin raaka-aineet ovat Bressen kana ja äyriäiset, ja ne perustuvat lyonilaiseen klassikkoannokseen Poulet aux écrevisses’iin. Kilpailijoiden tehtävänä on tulkita klassikkoa ja tuoda se nykyaikaan.
– Lihavadin raaka-aineilla halutaan kunnioittaa ranskalaista ruokaperinnettä ja kilpailujen perustajaa Paul Bocusea. Joulukuussa saamme tietää lautasannoksen raaka-aineet. Juhlavuosi tuo kisaan ylimääräisen jännitteen. Esimerkiksi lautasannoksen tehtävänannossa ei aiempien vuosien tapaan puhuta enää kala-annoksesta, joten voimme tässä vaiheessa vain arvailla, onko toiseen tehtävään tullut suuria muutoksia, Vottonen pohtii.
Suomen joukkueen lihavadin suunnittelee muotoilija ja gastronominakin tunnettu Harri Koskinen. Vadin suunnittelutyötä ohjaa selkeys ja klassisuus, jotka ovat vahvasti läsnä myös kisaruoassa.
– Muotoilutyö on aina yhteistyötä ja yhteisen näkemyksen toteuttamista. Tämän vadin suunnittelua ohjaa vahvasti Eeron vankka näkemys ruoasta, ja vati tehdään tukemaan tätä visiota, Koskinen kertoo työstään.
Vottonen kuvaa Bressen kanaa hyvänmakuiseksi raaka-aineeksi. Haastetta annokseen tuo äyriäisen ja kanan yhdistämisen lisäksi kanan laiha rinta, joka on helposti kuivuva ja maultaan hento. Koipi kestää vahvaa käsittelyä ja kanan runsaassa rasvassa on omanlainen aromi. Vottosen ruoalle ovat leimallisia vahvat, robustit maut. Niitä hän suunnittelee tuovansa annokseen suomalaisilla luonnon antimilla sekä riistan tummilla sävyillä. Annoksessa erikseen arvioitava kansallinen elementti löytyy siis puhtaasta suomalaisesta luonnosta.
