Makuja.fi pyysi suomalaisilta anonyymisti tunnustuksia omista ruokakauppasynneistään. Mukaan mahtui myös tarinoita ystävien erikoisista keinoista kikkailla hintojen kanssa. Lisäksi ruokakaupan myyjät paljastivat omat huijarihavaintonsa meille.
Riihimäen munanvaihtajasta inspiroituneena päätimme selvittää suomalaisten huijauskikat ruokakaupoissa.
Satasen kampanja sai ihmiset huijaamaan
Eräässä suomalaisessa ruokakauppaketjussa järjestettiin menneinä vuosina kampanja, jossa haluttiin korostaa kaupan tuotteiden tuoreutta. Kauppaketju lupasi satasen lahjakortin kaikille, jotka löytäisivät hyllyiltä vanhentuneita tuotteita. Ja kaikkihan sen arvaavat, miten tässä kävi.
– Ihmiset esimerkiksi toivat viereisestä kaupasta ostettuja tuotteita, joita meillä ei ollut edes myynnissä ja yrittivät saada niillä hyvityksen, kaupan entinen myyjä paljastaa.
Kaikista härskeimmissä tapauksissa tuotteiden päiväyksiä yritettiin jopa muuttaa.
"Kun myyjänä sitten olen huomauttanut kärryn alla olevasta tuotteesta, asiakas on yleensä esittänyt kauhistunutta, ettei lainkaan ”huomannut” kärryyn jäänyttä sixpackia."
– Asiakkaat kävivät raapimassa päiväykset tuotteista ja piirsivät tusseilla uudet, jotta ne vaikuttaisivat vanhentuneilta. Sitten vinguttiin sitä satasta. Jotkut jopa piilottivat tuotteita hyllyjen perälle, jotta voisivat sitten päiväyksen mentyä umpeen hakea ne sieltä ja tulla valittamaan.
Toinen ruokakaupan myyjä kertoo törmääneensä urallaan monenlaisiin röyhkeisiin huijausyrityksiin.
– Välillä kaupan mehuhyllyiltä on löytynyt tyhjiksi juotuja trip-mehuja, jotka on piilotettu täysien sekaan. Hyvin tyypillistä on myös yrittää kuljettaa tuotteita kärryn alla kassan ohitse. Kun myyjänä sitten olen huomauttanut kärryn alla olevasta tuotteesta, asiakas on yleensä esittänyt kauhistunutta, ettei lainkaan ”huomannut” kärryyn jäänyttä sixpackia.
Muovipussivarkaita ja irtokarkkihuijareita
Eräs nainen tunnustaa Makuja.fi-sivustolle yrittävänsä aina varastaa muovipussin ruokaostoksilla – täysin huvin vuoksi.
– En siis piilottele asiaa yhtään mitenkään, mutta en koskaan sano myyjälle, että: ”yksi muovikassi”. Otan aina pussin näkyvästi ja kävelen sen kanssa ostosteni luo. Tästä on tullut ikään kuin oma pieni pelini, että tsekkaan aina, huomaako myyjä, että otin pussin. Tähän mennessä olen maksanut vain noin 50 prosentista ottamistani muovikasseista. Olen tehnyt myös sellaisen huomion, että Lidleissä ollaan asian suhteen erityisen tarkkoina.
Myös senteillä kikkailijat ovat ruokakaupoille tuttu ilmiö. Monet lapset ovat esimerkiksi yrittäneet ostaa kaupoista yhtä irtokarkkia, jolloin tuotteen paino jää niin kevyeksi, että hinta pyöristyy periaatteessa nollaan. Nykyään minimihinta ostoksille onkin viisi senttiä.
"Olen ostanut tuplasti kalliimpia valkosipulimaustekurkkuja tavallisten maustekurkkujen hinnalla."
– Minä olen kerran, ihan aikuisena miehenä testannut, että saako yhden viinirypäleen ostettua ilmaiseksi. Punnitsin sen ja se maksoi kaksi senttiä, joten sain sen ilmaiseksi. Lisäksi olen ostanut tuplasti kalliimpia valkosipulimaustekurkkuja tavallisten maustekurkkujen hinnalla.
Vartijana työskennellyt mies kertoo, miten suomalaiset ovat yrittäneet huijata myös hieman arvokkaimmissakin ostoksissa.
– Vartijahommissa on tullut vastaan kaikenlaisia kikkoja. Esimerkiksi irtokarkkipusseihin sujautellaan suklaapatukoita, jotka eivät paina paljon, mutta maksaisivat enemmän kuin yhtä monta grammaa irtokarkkeja. Irtokarkkipussin hyödyntäminen ei rajoitu pelkästään vain makeisiin, vaan sinne laitetaan kaikkea muutakin pientä ja kevyttä, mutta arvokasta tavaraa.
Aina punnitusvirheet eivät kuitenkaan ole tahallisia. Jotkut suomalaiset jopa potevat huonoa omaatuntoa tekemistään virheistä.
– Kerran laitoin vahingossa suomalaiseen kurkkuun espanjalaisen kurkun tarran. Vieläkin hävettää!
Myyjäkin tunnustaa "huijanneensa"
Joskus punnitsemisella ja tarkkaavaisuudella voi kuitenkin olla puolensa. Tämä ei ole varsinainen huijaus, vaan tapa varmistaa, että saa rahoilleen vastinetta:
"En Lidlin myyjänä tunnistanut kaikkia hedelmiä ja vihanneksia, joten painoin välillä ihan lotolla jonkun tuotenumeron niille. Enkä tietenkään kehdannut kysyä asiaa asiakkailta, vaan ajattelin mielessäni vain, että "tämä voisi olla vaikka greippi"."
– Yksi sukulaiseni ottaa aina monta juustopakkausta mukaansa ja menee hedelmävaa’alle punnitsemaan ne. Osa on kuulemma juustossa olevien reikien vuoksi paljon kevyempiä!
Eräs ruokakaupan myyjänä työskennellyt nainen tunnustaa itse mokailleensa hedelmien punnituksesta, josta saattoi koitua kaupalle joko hyötyä tai haittaa.
– Olin muutaman päivän töissä Lidlissä silloin joskus, kun kauppa toimi ensimmäisiä vuosia Suomessa. Minut laitettiin melkein heti kassalle ja olin ihan pihalla, kun hevi-osaston tuotteet pitikin punnita kassalla. En tunnistanut kaikkia hedelmiä ja vihanneksia, joten painoin välillä ihan lotolla jonkun tuotenumeron niille. Enkä tietenkään kehdannut kysyä asiaa asiakkailta, vaan ajattelin mielessäni vain, että "tämä voisi olla vaikka greippi".
Kuitti kannattaa siis tarkistaa, ennen kuin hipsii kaupasta ulos...
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.