Olemme ottaneet tavaksi kartoittaa suomalaista makumaailmaa eri puolilta maata. Ihmettelen usein, miten vähän ruokaa arvostavat ihmiset liikkuvat kulinaaristen nautintojen perässä maan rajojen sisäpuolella. Erityiskiitoksen annan Kauppalehti Optiolle, jossa suomalaisia ravintoloita arvostellaan kehä kolmosen ulkopuolellakin. On myös jopa typerää, etteivät Michelin-tarkastajat edes käy Suomessa muualla kuin Helsingissä.
Vietimme joulunajan vaimon sukulaisissa Keski-Suomessa ja Savossa. Pysähdyimme paluumatkalla Kuopioon ottamaan uutta vuotta vastaan. Samalla tarjoutui mahdollisuus käydä testaamassa kaupungin pitkänlinjan kulinaarinen käyntikortti, Musta Lammas.
Uudenvuoden aattoiltana ravintola on hitusen yli puolillaan. Asiakaskunta on hyvin moninaista pari-kolmikymppisestä seurueesta kuusikymppisiin pariskuntiin. Miljöönä on jykevä holvikellari, jonne Rotissööri-plakaati sopii jo ihan sisustuksenkin puolesta. Tunnelma on fiksu, mutta ei hienosteleva. Vaimo ilahtui, ettei puhelin löytänyt lainkaan kenttää. En päässyt postaamaan herkkuhetkeä edes vessasta. :)
Tarjolla oli pelkästään uudenvuoden menu, joka oli pitkälti koottu ruokalistan annoksista. Tilaamme viiden ruokalajin version (67 eur), mutta kolmella suositusviinillä (32 eur).
Saamme alkuun keittiöntervehdyksenä söpön lasipurkin, jollaiseen olen törmännyt jo muutamassa korkeatasoisessa raflassa Suomessa ja ulkomailla. Joku purkkikauppias on kohdentanut hienosti myyntiään. Purkin sisällä on kukkakaalia pikkelöitynä ja paahdettuna sejä piparjuurikastiketta. Moniulotteinen pikkuherkku avaa suuta tyylikkäästi erilaisiin makuihin.
Metsän taikaa
Alkuruoaksi saamme upeasti taiteillun lautasellisen suomalaisen luonnon parhaita makuja. Hirvirilletteä, metsähyytelöä ja sieniä koostuu hirvenniskasta, suppilovahveroista, kuusenkerkkähyytelöstä, katajanmarjakastikkeesta ja kirvelistä. Hyvin maanläheinen annos tarjoaa yhdessä haarukallisessa tuhtia riistaa, happamaa marjaa makealla hyytelöllä tasapainotettuna. Yksinkertaista ja raaka-aineita kunnioitettavaa. Sitä sanotaan nykyisin myös trendikkääksi. 
Veden viljaa
Väliruokana eteemme tuodaan huumaavan tuoksuinen, keitontapainen mateesta ja sinisimpukoista. Kermaisessa liemessä maustuneet vesien aarteet muodostavat täydellisen talvisen kalasopan, jos vain sen talvenkin saisi vielä alkamaan. Simppeliä, mutta juhlavaa. Hämmästyin, kuinka hyvin hirvirillettelle ja madekeitolle yhdistetty Wolfbergerin Pinot Gris toimi molempien, täysin erilaisten ruokien kanssa.
Lapin lumoa
Viimeistään pääruoan kohdalla illallisen teema käy selväksi. Suomi. Metsä. Luonto. Rehelliset, syvät maut, joissa korostui yllättävän paljon happamat sävyt. Lautaselta ei tarvitse liiemmin miettiä sisältöä. Poronvasan sisäpaistia, puikulaperunaa friteerattuna ja pyreenä, lakkapyreetä ja katajanmarjakastiketta. Jäkälää näköä ja rakennetta antamaan. Tasapainoinen annos, joka ei revittele makupommeilla, mutta taitentehdyt raaka-aineet toimivat kimpassa erinomaisesti. Pidän tämäntyyppisestä kokkaamisesta. Ei piiperryksiä, mutta viimeisenpäälle huoliteltua rehellistä ruokaa. Burgundilainen Pinot Noir oli lajissaan poikkeuksellisen ryhdikäs ja maukas eikä poroerottelua mauissa syntynyt.
Olen alkanut vierastaa illallisten juustoannoksia ennen jälkiruokaa. Maistelen itse sen verran kotimaisia juustoja, että jo tutuksi tullut ja itselle turvallinen juusto ei anna säväreitä. Nyt sain eteeni erinomaisen ”kokatun” annoksen Arctic Milkin Aurora -sinihomejuustosta, jonka kruunasi saksanpähkinämousse. Upea väliruoka ennen makeaa.
Kuusijuhlaa
Jälkkäriksi saimme samettista puolukkavispipuuroa sekä kuusijäätelöä, johon ihastuimme ensilusikallisella. En ole liiemmin puita halaillut saati nuollut, mutta tämä maistui juurikin kuuselta. Juha Berglundin tuottama Château Carsin Liquoreux oli jälkkäriviininä hieno tuttavuus.
Hapan makulinja jatkui aterian loppuun asti, mutta onneksi se on meidän kohdalla vain positiivista. Raaka-aineet olivat läpi illan selvästi esillä ja ruokataide syntyi makujen harmoniasta suussa. Hirvirilletteannos nyt oli taidetta ihan visuaalisestikin. Kaiken kaikkiaan tuttuja makuja ja aineksia, mutta hienosti uudelleen soviteltuina. Nykyaikaista keittiötaitoa.
Musta Lampaan palvelussa ei ollut happamuudesta tietoakaan. Homma pelasi moitteetta alusta loppuun. Tarjoilijamme esitteli annokset mallikkaasti ja kertoi niille sopivasti taustoitusta. Ystävällistä, mutta ei kuitenkaan savolaisen lupsakasta. Asiantuntevaa, mutta rentoa. Ja mikä tärkeintä, luontevaa.
Ravintola Musta Lammas Satamakatu 4, Kuopio
Eat.fi-palvelussa 
