Vietimme joulun välipäivät Tallinnassa, jossa vierailimme molemmat varsinaisesti ensimmäistä kertaa. Yhdet polttarit tuli siellä taannoin rymyttyä, mutta niissä ei paljoa maisemia katseltu. Ravintola Boccassa sentään käytiin. Tällä kertaa pääroolissa oli hyvä ruoka ja rentoutuminen.
Tutkiessani Tallinnan ravintoloiden menuja, kaksi asiaa pistivät vahvasti silmään. Klassikkoruokia on tarjolla paljon, mitä toivoisin myös Suomeen lisää. Kausiruokaa tai luomua ei selvästikään vielä osata arvostaa. Yhtään maata sen ihmeemmin tuntematta, voin ajatella järjellä, että nykymeno on vasta 20 vuotta vanha eikä nousukauden glitteristä ole ehditty kunnolla vielä luopua. Kaikki ajallaan. Yksi henkilö nousi pintapuolisella tiirailulla vahvasti esiin lähiruoasta ja virolaisesta keittiöstä puhuttaessa. Rene Uusmees, Viron vastine Markus Maulavirralle ja Heikki Ahopellolle. Miehen vetämässä MEKK-ravintolassa virolaisen ruoan perinteet ja paikallisten tuottajien raaka-aineet ovat olennaisessa osassa. Näin oli myös raflan joulupyhien ajan tarjolla olevassa joulumenussa. Tapaninpäivänä suuri osa ravintoloista oli kiinni, mikä ohjasi meidät onneksi Savoy Boutique -hotellin katutasossa olevan MEKKin pöytään vanhankaupungin laidalle. Olen pitkään haaveillut tutustuvani eri maiden jouluruokiin, mutta en ole hirveästi asian eteen tehnyt. Joulupäivänä nautimme kotona italialaishenkisen jouluaterian, joten joulun aikana tuli maisteltua kolmen maan perinteitä.
