Olin lukenut ja kuullut Kaskiksesta paljon ja pelkkää hyvää. Sekin on alakanttiin. Täysin yksisuuntaista suitsutusta, ilman poikittaista sanaa ja täysin eri tahoilta. Se nousi kokeiltavien raflojen ykköseksi, ohi ties kuinka monen Helsinkiä puhuttaneen nousijan ja klassikon. 
Päätimme lähteä viettämään hääpäiväviikonloppua Turkuun. Varatessa pöytää emme tienneet, että tuona viikonloppuna Turun valloittaa Food Fun-ruokafestivaali. Kun asia tuli myöhemmin ilmi, en tiennyt, miten siihen suhtautua. Halusimme mennä maistamaan nimenomaan Kaskiksen ruokaa. Nyt sen tekikin Islannin vuoden kokiksi valittu ja kahdeksanneksi Bocuse d’Orissa sijoittunut Sigurður Haraldsson. Uniikki tilaisuus, mutta en tiennyt, ollako siitä innoissaan vai ihan hiukan pettynyt. Hieno illallinen lienee joka tapauksessa luvassa.
KASKIS SIJAITSEE Kaskenmäen kerrostalon katutasossa, hiukan syrjässä Aurajoen ravintolakeskittymästä ja kuhinasta. Sisustus on pinnatuoleineen ja vanerilevyineen varsin karu ja pistää ensinäkemältä punnitsemaan, onko se skandinaavis-minimalistisen tyylikäs vai hiukan outo ja keskeneräinen. En päässyt itseni kanssa lopputulemaan. Meidät ottaa vastaan reippaan asiantunteva naistarjoilija, jonka ensilauseista alkaen tiesin, että ainakin palvelu tulee kulkemaan kuin kiskoilla.
FESTARIEN AIKANA on tarjolla yksi menu (48 eur.), ei muuta. Hyvä niin. Kylkeen suositusjuomapaketti (32 eur.) Otamme alkuun tarjoilijan suosittelemat shampanjalasilliset. Olemme ehtineet nauttia lasista kolmanneksen, kun eteemme tuodaan jo alkuruoan valkkaria, hennon hedelmäistä espanjalaista, Tardencuba Rueda Verdejoa. Keittiön tervehdyksenä pöytään tuodaan aasialaishenkinen pikkuannos jokirapua ja kurkkua. Ihan kiva, raikas tervetuliaislahja, mutta yllättävän ”perus”.
